Eräänlainen sarja ennätys kyykyssä kun sain kolme seitsemän toiston sarjaa 180kg painoilla

13.08.2018 - 10:00

Totutteleminen treeneihin loman aikan näytti vievän muutaman päivän sillä keskiviikkona sain tehtyä kyykyssä eräänlaisen ennätyksen. Sain kyykättyä 180kg painoilla seitsemän toistoa minkä lopulta onnistuin tekemään kolme kertaa. Aikaisempi toistomäärä ennätys 180kg painoilla oli viisi toistoa. Eräällä tapaa tämä oli hieman odotettavissa sillä olen saanut nostettua kyykyn ennätystä pikkuhiljaa 230kg painoihin niin sen pitäisi näkyä myöskin sarjapainoissa tai toistomäärissä. Yleisesti ennätyksen pitäisi näkyä sarjapainoissa ja toistomäärissä sekä päin vastoin, mutta toisaalta ennätykset ovat aina ennätyksiä eikä sarjapainot heijastu ennätykseen.

Se että sain nyt kyykättyä 180kg painoilla näin hyvin oli todellakin yllätys. Kun aloin kyykkäämään niin jo 60kg aloituspainot tuntui vaikealta. Tämä johtui muutamasta asiasta kuten oudosta kyykky paikasta sekä jalat tuntuivat olevan hieman jumissa. Päähuoli oli kuitenkin outo kyykky paikka sillä jostain syystä en vain meinannut uskaltaa mennä alas edes 60kg painoilla. Yksi syy oli peili. En ole tottunut pitkään aikaan kyykkäämään peiliä vastaan ja jotenkin kun näin itseni peilistä niin keskityin peilin kautta enemmän tekniikkan kuin itse alas menemiseen. Kun ei näe itseään peilistä niin tällöin ei ala keskittymään pieniin asioihin vaan sitä vain alkaa tekemään toistoja.

Kun on mahdollisuus nähdä itsensä peilistä niin tällöin helposti alkaa keskittymään epäoleellisiin asioihin ja keskittymään enemmän tekniikkaan. Tällöin ainakin itse menetän jostain syystä rentouden ja uskalluksen mennä vain alas kun näkee itsensä peilistä. Vaikka kyseessä olikin pienet 60kg painot niin jo tässä vaiheessa peili teki itselleni vaikeuksia tehdä yhtään mitään. Kuitenkin pikkuhiljaa aloin oppimaan katsomaan peilistä pois päin mutta pidin kuitenkin pään suorassa ja normaalissa asennossa miten päätäni pidän kyykyssä.

Tämä kaikki otti aikaansa ja opin uusia asioita jokaisella sarjalla ja samalla sitten huomasin jalkojen toimivan hyvin. Itselleni kyykky, maastaveto kuin penkki ovat sellaisia liikkeitä joissa pään pitää olla kunnossa. Pienikin epäillys jaksamisesta tai siitä pystynkö tekemään toiston niin on tieto siitä, että toisto tai sarja ei tule menemään hyvin. Kun "tietää" pystyvänsä tekemään mitä on tekemässä niin tekeminen on paljon helpompaa. Varsinkin kyykyssä pitää vain tehdä eikä alkaa epäilemään itseään. Heti kun alkaa epäilemään itseään niin tämä näkyy siinä ettei saa painoja ylös tai tekeminen on muutoin raskasta.

Kannattaa myös tiedostaa myös sekin, että "tieto" ja liian hyvän olon tunne omista voimatasoista ei takaa kuitenkaan onnistumista. Olen monta kertaa huomannut tämän asian, että vaikka fiilis ja tunne on hyvä ennen sarjan tai noston tekemistä niin itse tekeminen voi olla ihan jotain muuta. Vastaavasti huonona päivänä jolloin tuntuu kipua ja muutoinkin tuntuu yleisesti väsyneeltä niin voi jaksaa tehdä jopa paremmin kuin normaalisti. Tällä kertaa minulla oli hieman tätä ennen kyykyn aloittamista sillä jaloissa ei tuntunut ihan 100% hyvälle. Se on aina mahdoton tietää ja sanoa sujuuko vai eikö suju ennen kuin alkaa varsinaisesti tekemään. Jopa lämmittelysarjat eivät kerro totuutta vaan vasta ensimmäiset tai jälkimmäiset oikeat sarjat näyttävät mikä päivän kunto oikeasti on.  Tämän takia itse en osaa etukäteen miettiä millaisilla painoilla tulen tekemään vaan katson miten liike tulee kehittymään ja menen ihan sen mukaan.

Sain jälleen nostettua kerran penkin tulostason 2 alkaviin lukemiin ilman mitään ihmeellisyyksiä mistään progressiosta puhumattakaan. Maaliskussa kun pääsi tekemään kolme iltana viikossa tunnin "treenejä" niin minun käytännössä piti tehdä "turva" penkkiä eli käyttää sellaisia painoja ja toistomääriä mitä pystyn ilman spotteria rauhallisesti tekemään. Tämä johti tietenkin siihen, että penkin tuloskäyrä lähti alaspäin suhteessa kyykkyyn ja maastavetoon missä

Kirjoittelin jo treenaaminen rajoituksien kanssa vs normaalisti tuloksellisesti eli miten huomasin ja koin treenit tuloksien näkökulmasta tunnin rajoituksilla vs ilman rajoituksia. Nyt on vuorossa yleinen näkemys tai varmaankin miten rajoituksien kanssa ja ilman rajoituksia vaikutti henkisesti. Olen jo moneen kertaan sanonut ja kirjoitellut eri kirjoituksissa kuinka heti ensimmäisessä treenissä rajoituksien aikana huomasin, että ei tästä tule mitään. Näin ollen

Maaliskuussa tuli treenattua nelisen viikkoa vain kolmena iltana tunnin treenejä kunnes lähdin totaalista salikieltoa pakoon maalle missä pääsi treenaamaan oikeastaan ilman rajoituksia. Heti ensimmäisessä treenissä rajoituksien aikana milloin piti varata etukäteen tunnin aika niin huomasin asioita. Heti ensimmäisessä treenissä maalla ilman rajoituksia huomasin eri asioita kuin rajoituksien aikana ensimmäisessä treenissä. Nämä asiat olivat täysin vastakohtia

Itse menetin jo heti ensimmäisessä max tunnin kuntosalitreenissä treenimotivaation eikä se ole tuosta mihinkään muuttunut vaan päin vastoin. Nykyisin tuntuu sille, että on pakonomaista käydä tekemässä kolmena iltana se tunnin kuntosalitreeni minkä jälkeen on normaalia enemmän aikaa tehdä jotain. Tunti ei itselleni riitä jos mietitään asiaa ihan miltä kannalta tahansa. En ehdi lämmittelemään kunnolla, kello tikittää kokoajan niin se laittaa kiirehtimään sekä

Kirjoittelin viimeksi kuinka treenimotivaationi on kadonnut rajoituksista johtuen kun kuntosalille pääsee suurin piirtein kolmena päivänä viikossa tekemään tunnin treenin. Vielä sen lisäksi minulla on ollut jo parisen viikkoa keittiöremontti menossa eli olen ollut sen aikaa ilman keittiötä. Tästä johtuen olen tilannut ruokaa milloin mistäkin mutta pääasiassa ei niin terveellistä ja puhdasta. Tästä johtuen olen huomannut niissä muutamissa kuntosalitreeneissä