Kyykyssä sain ensimmäistä kertaa 200kg joten voin olla vähemmän pettynyt

19.11.2017 - 23:09

Lauantaina se tapahtui mitä olen nyt varmaan eniten hakenut eli 200kg saamista kyykyssä. Joskus sain nostettua 190kg ja kerran 200kg on jäänyt alas mutta yleisesti en ole tuollaisia painoja edes yrittänyt. Olen pitänyt aina jalkoja vahvimpana lihasryhmänä voimatasoilta varmaan johtuen jääkiekon pelaamisesta mutta oikeasti ne eivät ole olleet niin hyvät. Toisaalta jalat ovat olleet hyvässä kunnossa ja olen saanut isojakin romuja liikkumaan eri liikkeissä mutta kyykky on aina laahannut. Suurin syy on ollut kyykyssä käyttämäni tekniikka mikä on aina lähtenyt hajoamaan painoja nostaessa. Suurin ongelma on ollut perseen jääminen liian korkealle jolloin tekeminen on ollut enemmänkin nytkyttämistä.

Olen tässä muutamia kertoja aloittanut kyykyn "alusta" vähentäen painoja keskittyen tekniikkaan ja varsinkin siihen, että menen tarpeeksi alas. Kuitenkin hyvinkin nopeasti olen alkanut nostamaan painoja minkä johdosta tekniikka on alkanut rikkoutumaan ja perse on täten alkanut jäämään liian ylös. Ilmeisesti pää ei ole kestänyt käyttää pienempiä painoja pidempään vaan olen vain nostanut painoja ja luullut tekniikan olevan ihan hyvä.

Kuitenkin nyt kesän jälkeen aloin taas vaihteeksi katsomaan kyykyn tekniikan perään enemmän ja pitämään painot aisoissa siinä mielessä, että tein pieniä korotuksia jos näin tarvetta. Pidin painot pidempään siinä 80kg - 100kg tuntumassa ennen kuin lähdin sinne 110kg - 130kg painoihin. Hyvinkin nopeasti huomasin tekniikan pysyvän kasassa kun taustalla oli enemmän sarjoja tyyliin 100kg:lla minkä jälkeen oli hyvä tehdä välillä 110kg - 130kg painoilla sarjoja. Kun noilla painoilla oli tehnyt aikansa niin sitten pystyi pikkuhiljaa kokeilemaan 140kg - 160kg painoja. Vastaavasti 170kg päädyin vasta kun olin tehnyt viikkoja 160kg painoilla tarpeeksi toistoja ja enemmänkin kun 160kg alkoi tuntumaan sille, että treenissä kun treenissä sain vähintään kolmen toiston sarjoja.

Välillä tein sitten 170kg painoilla ja  välillä 160kg painoilla aina muutamia sarjoja minkä jälkeen laskin painot 100kg - 140kg luokkaan millä sain sitten sellaisia 5 - 7 toiston sarjoja. 150kg - 170kg painoilla sain 2 - 3 toiston settejä yleensä ja kerran tai pari kertaa sain yhden viiden toiston setin 150kg tai 160kg painoilla, mutta yleensä se oli 2 -3 toiston hakemista muutamia kertoja. Pidempiä 5 - 10 toiston sarjoja hain sitten pienemmillä 100kg - 140kg painoilla.

Normaalisti sain kyykkyyn menevään helposti 60min ja joskus jopa enemmänkin aikaa. Mitään toisto ja sarjojen määriä en ikinä laskenut vaan tein ihan fiiliksen ja tuntuman mukaan aina siihen asti kun tuntui ettei enään oikein pysty. Samaa olen käyttänyt maastavedossa ja penkissä viimeaikoina ja huomannut sen toimivan. Miksi yleisesti muutoinkaan miettii mitään 3x10 4x8 tyyppisiä settejä kun liikkeet voi tehdä ihan fiiliksen mukaan painoja ja toistomääriä sekoittaen? En ole oikein muutoinkaan viime aikoina perustanut treenejä mihinkään tiettyihin sarja tai toistomääriin minkä olen huomannut tuloksissa ja varsinkin siinä, että jaksaa treenata hyvin kun ei pety jos ei saakkaan "tarvittavaa" toistomäärää. Unohtamalla tuollaiset sarja ja toistomäärät niin treenistä tulee käytännössä helpompaa kun ei tule miettineeksi montako sarjaa on tehnyt ja paljonko on jäljellä.

Tietenkin ymmärrän hyvin miksi on tietyt toistomäärät ja sarjamäärät ja olenkin treenannut tuolla tavalla todella kauan mutta viimeaikoina olen vain oppinut tekemään liikkeet ilman hirveitä mietintöjä sarjojen ja toistojen suhteen. Tietenkin ennen sarjan tekemistä asetan itselleni jonkin toistomäärän tavoitteeksi sillä tällöin on helpompi tehdä liike. Jos alan vain tekemään niin menen sekaisin enkä pysty niin hyvin keskittymään versus asetettuun toitomäärään minkä voi hyvin kesken kaiken vaihtaa. Ajattelen liikkeen painot toistomäärillä kun olen huomannut tuon olevan itselleni helppo tapa sillä olen oppinut tuntemaan jaksamiset ja painot hyvin. Esimerkiksi kun kyykkään niin tietämällä haluttu toistomäärä niin tiedän painot millä jaksan tehdä sen viisi toistoa niin otan sellaiset painot. Tietenkin päivät ovat erilaisia, mutta tämä on helpompi tunnistaa lämmittelysarjoilla jolloin osaa arvellan jaksamisen.

 

#squat 180kg x3 #legworkout #legday #powerlifting #gym #gymlife #gymshark #beats #trance

Henkilön Tuomas Välimaa (@tvalimaa) jakama julkaisu

Ainakin "alitajuntaisesti" ajattelen treeneissä tiettyjä sarjoja toistomäärillä mutta nämä ovat enemmänkin suuntaa antavia ja vaihtelevat ihan sen mukaan millainen treenistä tulee. Jos yritän hakea suuremmilla painoilla yhdestä kolmeen tai viiteen toistoa niin tämän jälkeen teen vielä pienemmillä painoilla sarjoja. Vähennykset teen ihan siltä kannalta kuinka monta toistoa saan kyseisillä painoilla. Sanotaanko nyt, että kun olen tehnyt kyykkyä 160kg painoilla kolmen toiston sarjoja niin mietin tämän jälkeen joko vain yrittäväni jollain painolla mahdollisimman paljon tai jotain toistomäärää esimerkiksi viisi tai seitsemän. Tämän pohjalta sitten mietin painot millä saisin sen viisi tai seitsemän toistoa tai lähelle sitä. Myöskin hieman pienempi painojen tiputtaminen minkä jälkeen yritän vain hakea mahdollisimman monta toistoa.

Tällä kyseisellä tavalla olen nyt pidempään tehnyt kyykyn, maastavedon kuin penkin ja jokaisessa liikkeessä olen saanut nostettua joko maksimipainoja tai sarjapainoja. Tätä kyllä voisi sanoa eräänlaiseksi progressiiviseksi treenityyliksi mutta kuitenkaan tämä ei ole sellainen sillä painot ja toistomäärät eivät ole millään tavalla nousujohteisia seuraavaan treeniin nähden. Progressiivisessa treenissä yritetään saada joko enemmän toistoja tai painoja seuraavaan treeniin kun nykyisellä treenityylillä menen kuitenkin ihan päivän kunnon mukaan. Jos nyt olen saanut tehtyä kyykkyä 160kg:lla niin se ei tarkoita sitä, että tekisin seuraavassa treenissä 170kg painoilla tai saati sitten 160kg painoilla vaan kattoisin ihan päivän kunnon. 

Viikko toisensa jälkeen kuntosalille on itsensä löytänyt vähemmän ja vähemmän treenaajia. Tämä on normaali merkki siitä että uuden vuoden lupaajat luovuttavat. Toisaalta tämä on hyvä asia itselleni ja niille monille muille ketkä eivät oikein välitä näistä lupaajista vaan tykkäävät olla hieman rauhallisemmalla salilla treenaamassa. Tammikuussa kun kuntosalille on sinällään ei niin mukava aina mennä kun se voi olla niin täynnä ettei siellä mahdu tekemään mitään tai voi joutua odottamaan todella pitkäänkin.

Viime viikon lauantaina tuli käytyä ensimmäistä kertaa ikinä Helsingin Mayors Gym:llä mistä tuli kirjoitettua Mayors Gym kokemuksia. Se että mainitsin että en ole varma tulenko Mayorssilla enään käymään niin ei johdu itse salista vaan enemminkin siitä miten sinne pääsen. Lauantaina menin metrolla kun tulin siihen tulokseen että en nyt ala tutkimaan mihin sitä autoa saisi. Siellä lähellä on parkkihalli mutta en kyllä ala maksamaan parkista kun menen kuntosalille. Sitten siellä on ilmeisesti jotain parkkipaikkoja jossain mutta alue on niin outoa minulle että siihen oikeasti pitäisi käyttää aikaa ja tutkia asiaa.

Eilen tuli käytyä ensimmäistä kertaa ikinä Mayors gym:llä treenaamassa. Tämä käynti Mayorssilla on ollut varmaan pisin ikinä suunnitelmissa ollut kuntosalilla käynti. Varmaan siitä asti kun muutin pääkaupunkiseudulle niin vähemmän tai hieman enemmän vähemmän käynti Mayorssilla on ollut ajatuksissa. Kuitenkaan mitään sellaista hinkua tai oikeasti suunnittelua Mayorssille menoon ei ikinä ole ollut ja varsinkaan alkuvuosina kun muutin pääkaupunkiseudulle niin en edes harrastanut saliturismia.

En ole nyt yhtään varma milloin aloin tuntemaan kipuja oikeassa kädessä kun tein penkkiä. Yhtenä päivänä en tuntenut kipuja ja seuraavana tunsin. Myöskin kivut alkoivat tuntua vasta silloin kun olin saanut tankoon painoja sen 160kg tai 180kg. Välillä tosiaan ei tuntunut mitään ja välillä sitten hieman jotain kun tein penkkiä 180kg tai yritin nostaa 200kg. Sitten yhdessä välissä taas kaikki kivut lähti kunnes siinä joskus marraskuun lopulla huomasin treenistä toiseen kipuja oikeassa kädessä. Ja kun on tälläinen jäärä niin penkkiähän ei jätetä tekemättä vaikka pieniä kipuja tuntuisikin. Ainoa niin silloin ei mennä niihin ihan maksimipainoihin ja katsotaan hieman tarkemmin sitä tekemistä.

Eilen vaihteeksi kun kävin PTVGYM:llä treenaamassa niin ihmettelin jälleen kerran sitä samaa asiaa mitä usein pukuhuoneessa näen ja koen. Olin juuri tullut salin puolelta pukuhuoneeseen ja olin siinä ottamassa vaatteita pois ja menossa suihkuun niin parin teinin oli pakko sitten tulla viereisiin kaappeihin. Eihän siellä toisella puolella olisi ollut kuin vain tyhjiä kaappeja. Oli siis pakko tulla siihen ihan viereen kun olin riisumassa vaatteita ja menossa suihkuun?