Suuret painot laittaa vaan jännittämään

23.04.2019 - 08:00

Oli se sitten jalkaprässi, kyykky, penkki tai vaikkapa maastaveto niin kun päästään tietyn "tason" yli niin se laittaa tämän tyypin jännittämään. Esimerkiksi penkissä näin alkaa käymään lähes aina kun painot menevät yli 200kg tai kun kyykyssä aletaan päästä 200kg lukuihin. Käytännössä kun siirryn tekemään painoilla joilla en ole useasti tehnyt niin silloin myöskin alkaa tapahtumaan asioita joita ei tapahdu esimerkiksi juuri tehdyllä sarjalla pienemmillä painoilla. Kun penkissä esimerkiksi "perustaso" on siinä 160kg - 180kg painon välissä eli painoilla joilla jaksaa tehdä päivänä kuin päivänä niin tämän ylittävät painot laittavat mietityttämään. Maastavedossa se on minulla 220kg jonka jälkeen rentous ja tekeminen muuttuu tai ainakin niin uskon tapahtuvan.

Kun tekee tarpeeksi toistoja tietyillä painoilla niin silloin kehittyy tietty perustaso tai yleisesti alkaa tottumaan painoihin. Oli se sitten käytännössä liike kuin liike niin tämä tapahtuu ja suuremmissa liikkeissä vieläkin helpommin. Arkuus ja tietty jännitys alkaa vain hiipimään henkisesti ja fyysisesti jolloin se vaikuttaa tekemiseen enemmän tai vähemmän. Joskus siitä voi olla jopa hyötyä mutta yleisesti se ei oikein ole ikinä hyväksi. Varsinkaan liikkeitä joita on vaikeampi varmistaa tai lopettaa kesken kuten kyykkyä.

Tätä on minulle tapahtunut useasti tunsin olevani loistavassa kunnossa tai huonossa kunnossa. Kuten juuri viime sunnuntaina kun kyykkäsin. 180kg tuil todella kevyesti ja tein sillä kolmen toiston sarjan. Tämän jälkeen tein yhden toiston 200kg painoilla sekä 210kg painoilla. Nämä kaikki tulivat helpon oloisesti mutta siitä huolimatta aloin miettimään seuraavaa ratkaisua pitkään. Laskenko painoja ja yritän tehdä hieman pidempiä sarjoja vai yritänkö tehdä toistoa vielä suuremmilla painoilla kun tekeminen tuntuu helpohkolle?

Lopulta päädyin kyykkäämään 230kg painoilla yhden toiston mikä tuli mielestäni lopulta kevyesti vaikka kaikki muu oli vaikeaa henkisesti ja fyysisesti. Jo 210kg:sta 230kg nostoon meni aikaa miettiä minkä lisäksi aloin jännittään noston tekemistä sen jälkeen kun nostin tangon räkistä niskan päälle. Olin todella kauan tanko niskassa ennenkuin tein noston kun kaikenmaailman ajatukset alkoivat vain liikkua mielessä ja jännitystä puski. Jaksanko vai enkö jaksa?

Tälläinen syö tekemistä ja varsinkin maastavedossa olen tämän huomannut hyvin. Mitä pidempään olen alhaalla "korjaamassa" / hinkkaamassa asentoa niin sitä heikommin suorittaminen tapahtuu. Maastavedossa pitää mennä vain alas minkä jälkeen lähteä tekemään nostoa samantien. Muutoin nosto jää tekemättä jos jää alas vitkasteleen liikaa ja näin minulle on käynyt monta kertaa sillä jostain syystä olen vain alkanut jännittämään jotain minkä jälkeen en ole jaksanut tehdä nostoa tai sitten olen saanut noston mutta en sarjaa.

Itse luottamus on avainasemassa suurissa nostoissa eli tietää mitä on tekemässä tai sitten vain lähtee tekemään nostoa. Ei kannata alkaa miettimään mitään ylimääräistä. Mielestäni kaikista huonoin tyyli on vain mennä yrittämään josko se tulisi. Tämä ei toimi minulla sitten yhtään ja olen yrittänyt monelle sanoa, että tuolla asenteella ei kannata edes lähteä yrittämään. Sinä joko nostat tai et nosta. Et sinä lähde vain yrittämään.

Viime viikon sunnuntaina kuntosalilla muutamien henkilöiden kanssa tuli aiheeksi dieetit ja niiden pitäminen. Lyhyesti sanottuna tämä päätyi siihen, että minulle ehdotettiin seuraavaa. Pidä 30 päivän "hc" dieetti ja katso mihin kuntoon pääset? Hc:llä tarkoitan tässä kohtaan niin sanottua hard corea eli suomeksi kaikki peliin. Ei mitään siirtymävaiheita vaan heti oksat pois ja kova dieetti päälle. Normaalisti näin ei missään nimessä kannata tehdä tai edes

Olen taas pikkuhiljaa ryhdistäytynyt käyttämään vastustusnauhoja eri treeneissä. Yhteen aikaan käytin useasti vastustusnauhoja joko helpottaakseni treeniä tai vaikeuttaakseni treeniä. Nyt olen käyttänyt niitä vain vaikeuttaakseni treeniä ja saamaan pienemmät painot tuntumaan raskaammalta. En nyt muista miksi aikoinaan vähensin ja lopetin vastustusnauhojen käytön mutta ne vain jäi pois treeneistä joksikin aikaa. Olen käyttänyt nauhoja lähinnä penkissä, kyykyssä

Sain jälleen nostettua kerran penkin tulostason 2 alkaviin lukemiin ilman mitään ihmeellisyyksiä mistään progressiosta puhumattakaan. Maaliskussa kun pääsi tekemään kolme iltana viikossa tunnin "treenejä" niin minun käytännössä piti tehdä "turva" penkkiä eli käyttää sellaisia painoja ja toistomääriä mitä pystyn ilman spotteria rauhallisesti tekemään. Tämä johti tietenkin siihen, että penkin tuloskäyrä lähti alaspäin suhteessa kyykkyyn ja maastavetoon missä

Kirjoittelin jo treenaaminen rajoituksien kanssa vs normaalisti tuloksellisesti eli miten huomasin ja koin treenit tuloksien näkökulmasta tunnin rajoituksilla vs ilman rajoituksia. Nyt on vuorossa yleinen näkemys tai varmaankin miten rajoituksien kanssa ja ilman rajoituksia vaikutti henkisesti. Olen jo moneen kertaan sanonut ja kirjoitellut eri kirjoituksissa kuinka heti ensimmäisessä treenissä rajoituksien aikana huomasin, että ei tästä tule mitään. Näin ollen

Maaliskuussa tuli treenattua nelisen viikkoa vain kolmena iltana tunnin treenejä kunnes lähdin totaalista salikieltoa pakoon maalle missä pääsi treenaamaan oikeastaan ilman rajoituksia. Heti ensimmäisessä treenissä rajoituksien aikana milloin piti varata etukäteen tunnin aika niin huomasin asioita. Heti ensimmäisessä treenissä maalla ilman rajoituksia huomasin eri asioita kuin rajoituksien aikana ensimmäisessä treenissä. Nämä asiat olivat täysin vastakohtia