Kuntosalilla epäonnistumisien kautta voittoon vai alamäkeen?

16.10.2022 - 13:08

Tällä viikolla epäonnistuin tuli jälleen pari epäonnistumista kuntosalilla. Ensiksi maanantaina en saanut tehtyä uutta ennätystä räkkivedossa 310kg sillä tanko ei edes hivahtanutkaan ylös. Torstaina puolestaan oli vuorossa maastavedossa epäonnistuminen kun yritin saada 275kg kaksi toistoa enkä saanut edes yhtään. Maanantaina hyvää oli se että lähdin hyvin yrittämään toistoa vaikka tanko ei liikkunut. Torstaina parempaa oli se että lähdin tekemään toistoa ja tanko lähti jopa liikkeelle mutta ei edes polviin asti. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen että tekeminen oli hyvällä mallilla siihen asti kunnes tanko ei vain noussut.

Epäonnistumisissa näen aina kaksi puolta sillä epäonnistuminen on aina epäonnistuminen mikä pilaa itseltäni treenin. Epäonnistuminen tai epäonnistumiset voivat pilata motivaation treenaamiseen ja tuoda luottamuksen puutteen minkä johdosta treenit voivat lähteä todella alamäkeen ja sieltä voi olla vaikea nousta takaisin. Toisaalta vaikka epäonnistuu niin se voi antaa luottamusta ja motivaatiota varsinkin siltä kannalta että ottaa pieniä asioita epäonnistumisesta mikä on saattanut onnistua. Monissa tapauksissa vaikka epäonnistunut niin olen saanut siitä motivaatiota että olen lähtenyt tai saanut lähdettyä tekemään kovaa toistoa tai sarjaa hyvällä asenteella tai "normaalisti" ihan kuin mitä tahansa muutakin toistoa.

Nykyään yritän katsoa epäonnistumisia positiivisien asioiden kannalta enemmän kuin murehtia että epäonnistuin jälleen. Kun hakee suurempia painoja saati ennätyksiä niin ne eivät vain aina onnistu. Itse olen sitä mieltä että jos ei lähde yrittämään niin ei voi edes onnistua. Kuitenkin pitää tietää omat rajansa sekä ostata oikeasti tunnistaa onko tänään se päivä? Aina se ei ole ihan niin selvä sillä kun on normaalia suuremmissa painoissa tai mennään ennätyksiin niin tuossa tulee vastaan henkiset asiat. Omiin tasoon nähden kun mennään isoihin tai suurempiin painoihin niin henkimaailman asiat ovat fyysisiä asioita tärkeämpiä. Olen muutamat toistot ja sarjat epäonnistunut juurikin henkimaailman asioiden takia toiset taas päivän kunnon ollessa huono.

Kuntosalilla kannattaakin myös harjoittaa henkistä "voimaa" fyysisen voiman ohella mitä asiaa monet eivät tunnu tekevän. Monesti kuulee ihmiseltä ketä menee tekemään sarjaa tai toistoa että yritän tehdä x määrän kun oikea asenne kuuluisi olla että menen tekemään x määrän toistoja. Siksi korjaankin ihmisiä siinä suhteessa että jos olen spottaamassa tai katsomassa jonkun tekniikkaa niin sanon että sinulla on väärä asenne. Olenkin korjannut monelle ihmiselle että älä kokeile vaan tee sillä tuolla asenteella et tule saamaan mitään aikaiseksi. Jos vain kokeilee saada esimerkiksi viittä toistoa niin silloin sitä ei saa. Pitää mennä sillä asenteella että teen viisi toistoa enkä yritä tehdä viittä toistoa.

Itse muutin tuota henkistä puolta vuosia sitten sillä aikoinaan yritin ja nykyään teen. Se on auttanut todella paljon mutta vastaavasti asiaan pitää myöskin uskoa ja luottaa eikä vain sanoa. Sillä jos sanot että teen viisi toistoa mutta et kuitenkaan usko siihen niin ei se tule onnistumaan. Toisaalta myöskin onnistumiset ruokkivat tuota uskoa mikä tekee siitä paljon helpompaa mutta jos epäonnistuu jatkuvasti niin silloin ei myöskään siihen enää usko.

Eilen lauantaina tein kymmenen toistoa ensimmäistä kertaa ikinä kyykssä ketjuja käyttämällä. Tähän en olisi uskonut ennen treeniä sillä perjantain maastaveto treeniä meni heikommin kuin kuvittelin minkä lisäksi tuntui sille että kroppa ei oikein "kestä" eli jaksa. En myöskään oikeasti uskonut saavani kymmentä toistoa kun aloin tekemään sarjaa mutta olin päättänyt tehdä kymmenen toistoa niin sitten päätin yrittää loppuun saakka. Tämä myös oli oikeasti loppuun saakka tehty kymmenen toistoa sillä jo tangon saaminen räkkiin ei ollut ihan niin helppoa ja kun lopulta pääsin tangon alta pois niin minua heikotti.

Nyt on kulunut pari viikkoa kun palasin kesäloman jäljiltä kotiin ja palannut niin sanotusti arkeen. Toisaalta en ole nyt vielä ihan arjessa arjessa kun lähisalin salikortti on jäässä ja olen käynyt päivittäin PTVGYM:llä. PTVGYM:in lisäksi olen käynyt pari kertaa Vantaan Loaded:lle minne minulla oli kymmenen kerran kortista jäljellä pari kertaa eli se on nyt myös käytetty loppuun ennen kuin kortti vanheni ensi kuun alkupuolella. Ennen tätä paria viikkoa niin treenasin maalla muutamaa poikkeusta lukuunottamatta jolloin olin käymässä kotona ja kävin tekemässä muutaman treenin PTVGYM:llä.

Kesälomaa ennen toukokuusta - kesäkuuhun aktivoiduin käymään Vantaan Loaded:lla treenaamassa kun tajusin ja huomasin että minulla tulee hieman kiire ellen pikkuhiljaa ala käymään siellä. Kesäloman jälkeen minulle jäi pari kertaa jäljelle jotka nyt käytin sillä halusin käyttää ne mahdollisimman nopeasti. Viime viikon lauantaina kävin Vantaan Loaded:lla tekemässä jalkatreenin ja tämän viikon perjantaina kävin tekemässä selkätreenin. 

Eilen maanantaina en ollut ajatellut sen enempää illan treeniä kuin että PTVGYM:lle menisin tekemään maastaveto ja selkätreenin. Siinä jossain vaiheessa ennen kuin aloin pakkaamaan kamoja salilaukkuun ja muutenkin kun aloin preppaamaan itseäni salille lähtöön niin aloin miettimään. Mietin lähinnä sitä mitä tein lautaina. Lauantaina tein ensimmäistä kertaa ikinä kyykyssä 200kg painoilla plus ketjut kolme toistoa sekä muutenkin suhteellisen kovan jalkatreenin. Aloin siinä ennen salille menoa sitten miettimään olisiko nyt parempi ottaa hieman rauhallisemmin?

Miten ihmeessä vatsarullan tekeminen lauantai-illan treenin päätteeksi tuntui kropassa vasta tänään maanantaina? Kävin lauantaina pitkästä aikaa Vantaan Loaded:lla tekemässä jalkatreenin missä tein kolme liikettä plus pohkeet. Treenin päätteeksi kun olin tehnyt venyttelyn sekä liikkuvuus harjoittelun niin päätin tehdä vatsoille vatsarullaa. Olen nyt kesän aikana ja varsinkin loman aikana tehnyt jonkin vartsaliikkeen kuntosalitreenin päätteeksi kun olen tehnyt venyttelyn sekä liikkuvuusharjoittelun.