Jos isona& lihavana ihmisenä pystyn juoksemaan puolimaratoneja alle kahden tunnin niin mikä on sinun tekosyy?

07.04.2024 - 21:03

Mennään ajassa taakse päinä vuoteen 2013 jolloin menin juoksemaan ensimmäisen puolimaratonin. Tuohon aikaan juoksin todella paljon ja varsinkin aamuisin sillä kävin yleensä aamulla juoksemassa ja illalla kuntosalilla. Olin jo muutaman vuoden käynyt tosiaan aamulla ennen töihin menoa tai ennen toimistolle menemistä käynyt juoksemassa noin kymmen kilometrin lenkin kolmesta viiteen kertaan viikkoon. Tämän lisäksi menin sitten illalla kuntosalille tekemään ihan normaalisti voimaharjoittelua mikä ei silloin eronnut kyllä yhtään siihen nähden mitä nykyään teen.

No painot olivat tuolloin pienemmät pääliikkeissä mutta en ollut vielä kuntosalin puolella siinä kunnossa missä olen parhaimmillani ollut tai missä nyt olen. Kuitenkin vaikka kävin illalla kuntosalilla tai toisinpäin sanoen kun kävin aamulla juoksemassa niin siitä huolimatta menin illalla kuntosalille tai aamulla lenkille. Tuolloin kumpikaan ei ollut toisesta pois eli jos kävin juoksemassa niin en jättänyt kuntosalia väliin tai jos olin tehnyt kovan jalkatreenin edellisenä iltana niin siitä huolimatta menin aamulla lenkille.

Tämä siis pohjustuksena vielä sille millain treenasin vuonna 2013 ja miten valmistauduin puolimaratonille. En siis oikestaan tehnyt mitään sen kummallisempaa valmistelua kuin vasta pari viikkoa ennen. Sitä ennen kävin vain juoksemassa yleensä sen hieman vajaa kymmenen kilometriä ja välillä enemmän jotain viisitoistoa kilometriä. En siis treenannut juoksua mitenkään suunnitelmallisesti tai millään ohjelmalla mutta seurasin kyllä Garminista kilometri vauhdin ja hain tasaisia juoksuja.

Pystyin Garminin avulla seuraamaan juoksuani että tiesin juoksenko liian kovaa tai liian hiljaa. Myöskin kyllä huomasin hyvän ja huonon päivän välin todella hyvin joten sen perusteella sitten laitoin oman tavoite ajan mihin pyrin juoksemaan. Tältä pohjalta lähdin sitten ensimmäiseen puolimaratooniin Vantaa puolimaraton 2013 ja tuon jälkeen sitten parin vuoden päästä puolimaraton Vantaa 2015.

Se mitä pitää kuitenkin tässä ottaa huomioon että painoin kummankin puolimaratonin aikaan koko ajan 115 - 120kg. En ollut vielä tuolloin idetannut kertaakaan mutta olin kyllä jo alkanut pikkuhiljaa oppimaan syömään. Aloin tuolloin 2013 oikeasti oppimaan syömään kun aloin siihen panostamaan. Aina ennen vain olin ollut että ei sillä ole niinkään väliä. Kuitenkin halusin alkaa oppimaan myös ruokailun ja sitä kautta terveellisemmän elämäntavan liikunnan lisäksi. Sen kyllä muistan että kävin vaa'alla ensimmäisen puolimaratonin jälkeen ja vaaka näytti silloin 116kg jos oikein muistan. Toisella puolimaratonilla paino olikin sitten jo 105kg kun kävin sen tuolta kirjoituksesta lukemassa.

Kuitenkin itse olin asettanut ensimmäisen puolimaratonin tavoitteeksi alle kaksi tuntia. Kukaan ei uskonut minun pystyväni tähän. Ei edes kaksi hyvää maratoonaria joiden kanssa kävin aktiivisesti juoksemassa ja keiden innostuksesta edes lähdin puolimaratonia juoksemaan. Kun olin tullut jo maaliin ja autolle parkkipaikalle niin nämä maratoonarit olivat vielä autolla ja olivat tulossa katsomaan olenko jo pääsemässä maaliin. 

Siis 116kg alle kahden tunnin puolimaratoni on kova suoritus kun siihen ei pysty edes kaikki kukkakepit. Tämä tulos on sellainen tulos että tämän puolimaratonin jälkeen sain sellaisen boostin itseluottamukseen kaikkien treenien osalta että tulokseni alkoivat paranemaan. Oli ne sitten juoksua tai kuntolisalia niin tuon ensimmäisen puolimaratonin jälkeen kaikki tulokseni on vain parantunut. Siis jos tälläinen ylipainoinen 116kg pystyy juoksemaan puolimaratonin alle kahteen tuntiin niin kyllä monen muunkin pitäisi?

Sitten kun vielä juoksin todella paljon siinä oman painon ollessa 120kg niin kaikki vaan kyseli että missä juoksen? Juoksenko puistossa vai ihan kadulla? Kun vastaukseni oli että kadulla niin kaikkien ihmetys oli vieläkin suurempia. Eikö sun polviin satu? Miksi minun polviini olisi sattunut? Siksi että olen ylipainoinen ja juoksen todella paljon maantiellä tai muuten asfaltilla? Tuntuu vain että ihmisillä on vain tekosyitä että ei tarvitse lähteä treenaamaan.

Nykyään vaikka en nyt enää juokse kun aloin keskittymään kuntosaliin niin ihmiset ihmettelevät sitä että käyn kuusi kertaa viikossa kuntosalilla minkä lisäksi käyn päivittäin kävelemässä tai uimassa. Lähinnä siis noiden kuntosalitreenien osalta sillä teen kuitenkin viikossa kaksi penkki, kaksi kyykky ja kaksi maastavetotreeniä. Sunnuntait ovat ainoita päiviä kun en käy kuntosalilla mutta silloinkin käyn vähintään kävelemässä ja joskus olen hieman juoksemassa.

En ole ikinä ollut sään mukaan treenaaja. Satoi, paistoi, oli kuuma tai oli pakkasta niin kävin aikoinaan juoksemassa ja nykyään käyn kävelemässä. Katson kyllä pihalle millainen keli jotta tiedän laittaa oikean varustuksen mutta en ole kuin suurin osa ihmisistä että katsoisin pihalle että voiko sinne mennä lenkille. Kun on tälläinen helposti lihova ja koko elämänsä ollut ylipainoinen niin en vain voi mennä sen mukana että onko ulkona hyvä sää. Sään mukaan kun varustautuu oikein niin silloin ei ole sen pahempia ongelmia. Se kyllä on että mitä enemmän vaatteita pitää laittaa päälle niin varsinkin juokseminen kärsii. Kyllä sen muistan ihan hyvin että mitä enemmän vaatteita piti laittaa päälle niin kyllä se aika hidastui kun muutenkin oli ja on lihava.

Yleisesti yritän saada ihmisiä nyt vain liikkumaan ja harrastamaan liikuntaa sillä jos tälläinen lihava on pystynyt juoksemaan kahdesti puolimaratonin alle kahteen tuntiin niin kyllä muutkin pystyvät. Muutenkin aina ihmettelen sitä että ei palaudu treeneistä vaikka treenaa kolme kertaa viikossa. Miten niin ei palaudu? Sitten siinä tekee kyllä jotain väärin tai jättää tekemättä sillä kyllä itse pystyn pitämään ihan hyvin tason koko viikon ajan. Tietenkin kyllä mitä useammin käy niin se ihan huippu ei aina kyllä toteudu mutta silloin treeneissä voi myös tehdä eri asioita tai eri tavalla.

Viime viikon lauantaina tuli käytyä ensimmäistä kertaa ikinä Helsingin Mayors Gym:llä mistä tuli kirjoitettua Mayors Gym kokemuksia. Se että mainitsin että en ole varma tulenko Mayorssilla enään käymään niin ei johdu itse salista vaan enemminkin siitä miten sinne pääsen. Lauantaina menin metrolla kun tulin siihen tulokseen että en nyt ala tutkimaan mihin sitä autoa saisi. Siellä lähellä on parkkihalli mutta en kyllä ala maksamaan parkista kun menen kuntosalille. Sitten siellä on ilmeisesti jotain parkkipaikkoja jossain mutta alue on niin outoa minulle että siihen oikeasti pitäisi käyttää aikaa ja tutkia asiaa.

Eilen tuli käytyä ensimmäistä kertaa ikinä Mayors gym:llä treenaamassa. Tämä käynti Mayorssilla on ollut varmaan pisin ikinä suunnitelmissa ollut kuntosalilla käynti. Varmaan siitä asti kun muutin pääkaupunkiseudulle niin vähemmän tai hieman enemmän vähemmän käynti Mayorssilla on ollut ajatuksissa. Kuitenkaan mitään sellaista hinkua tai oikeasti suunnittelua Mayorssille menoon ei ikinä ole ollut ja varsinkaan alkuvuosina kun muutin pääkaupunkiseudulle niin en edes harrastanut saliturismia.

En ole nyt yhtään varma milloin aloin tuntemaan kipuja oikeassa kädessä kun tein penkkiä. Yhtenä päivänä en tuntenut kipuja ja seuraavana tunsin. Myöskin kivut alkoivat tuntua vasta silloin kun olin saanut tankoon painoja sen 160kg tai 180kg. Välillä tosiaan ei tuntunut mitään ja välillä sitten hieman jotain kun tein penkkiä 180kg tai yritin nostaa 200kg. Sitten yhdessä välissä taas kaikki kivut lähti kunnes siinä joskus marraskuun lopulla huomasin treenistä toiseen kipuja oikeassa kädessä. Ja kun on tälläinen jäärä niin penkkiähän ei jätetä tekemättä vaikka pieniä kipuja tuntuisikin. Ainoa niin silloin ei mennä niihin ihan maksimipainoihin ja katsotaan hieman tarkemmin sitä tekemistä.

Eilen vaihteeksi kun kävin PTVGYM:llä treenaamassa niin ihmettelin jälleen kerran sitä samaa asiaa mitä usein pukuhuoneessa näen ja koen. Olin juuri tullut salin puolelta pukuhuoneeseen ja olin siinä ottamassa vaatteita pois ja menossa suihkuun niin parin teinin oli pakko sitten tulla viereisiin kaappeihin. Eihän siellä toisella puolella olisi ollut kuin vain tyhjiä kaappeja. Oli siis pakko tulla siihen ihan viereen kun olin riisumassa vaatteita ja menossa suihkuun?

Olen jo pidempään huomannut sen asian että kun on kuntosalilta pois viikkoja tai kuukauden verran missä normaalisti käy päivittäin niin silloin huomaa eräitä asioita todella helposti. Kun käy tietyssä paikassa aktiivisesti ja useasti niin silloin tiettyihin asioihin ja ihmisiin tottuu ja tietyistä asioista tulee rutiineita ja tottumuksia. Kun sitten tuosta arjesta tai aktiivisesti käynnistä tietyssä paikassa muuttuu harvempaan tai tulee vain taukoa niin silloin asioita vain näkee uudella silmällä. Hieman sama asia kuin söisi tiettyä ruokaa päivittäin niin hyvin nopeasti siihen tottuu eikä siitä esimerkiksi enää nauti samalla tavalla tai se vain on sitä mitä aina ennenkin. Kuitenkin kun kyseisestä ruuasta pitää taukoa ja kun sitä alkaa taas syömään niin siitä nauttii taas eri tavalla.