Välillä on vain parempi unohtaa sarja- sekä toistomäärät treenissä

21.05.2017 - 09:49

Treenasin keskiviikkona jalat joko oikealla tavalla tai sitten liian kevyesti sillä seuraavina päivinä en oikeastaan tuntenut mitään ihmeellistä jaloissa. Tämä oli vain positiivinen asia sillä jalkatreenin jälkeen illalla olevat jalkasäryt eivät ole mukavia ja seuraavina päiväni on muutenkin mukavampi olla kun jalkoihin ei satu tai ne eivät ole jumissa. Myöskin torstaina tehty maastaveto oli paljon helpompi ja parempi tehdä kun maastavedon ala-asentoo meneminen ei tuntunut kamalalle.

Käytännössä keskiviikon jalkatreeni oli hieman pienemmillä painoilla pidempiä sarjoja. Toistomäärät sarjojen välillä vaihtelivat käytännössä 10 - 30 toistoon riippuen monesko sarja oli menossa. Liikkeiden sarjojen määriä ei tullut laskettua kuten ei oikeastaan toistojakaan. Omasta mielestäni jalat ja kädet on vain parempi tehdä eikä miettiä mitä tiettyjä toistomääriä. Juuri näissä treeneissä on yleisellä tasolla kaikki liikkeet sellaisia joita voi vain tehdä joko täydelliseen failureen tai lähes failureen. Itse olen alkanut lopettamaan sarjan siinä vaiheessa jos huomaan jossain 20 toiston kohdalla, että näitähän menee vielä vaikka kuinka. Jos näin tapahtuu niin seuraavaan sarjaan vain hieman enemmän painoja. Kuitenkin noin 30 - 40 toiston sarjat ovat jo yksinkertaisesti liian pitkiä ja pidän mielummin sarjat siinä 15 - 25 toiston haarukassa.

Sinällään tässä tyylissä näkee progressiivion mutta toisaalta tämä ei sovi kaikille sillä ensimmäisien sarjojen jälkeen voi joko joutua laskemaan painoja tai toistomäärät tippuvat. Toisaalta olen siirtynyt jo aikaa sitten pois tietyistä sarjamääristä kuten myöskin toistomääristä. Olen vain ajatellut asiaa siten, että miksi lopettaa liikkeen tekeminen kesken tai vajaaksi jollain tietyllä esimerkiksi kolme x kymmenen toistoa?

Toisaalta asetan tietyissä liikkeissä jotain toistohaarukoita jolloin yritän saada toistomäärän asettamaani haarukkaan. Näin tulee tehtyä esimerkiksi yksittäisissä liikkeittä kuten maastavedossa ja kyykyssä tai sitten kun yritän tehdä liikettä isommilla painoilla enemmän "runttaamalla". Olen vain huomannut, että maastavedon tekeminen on helpompaa kun ajattelen jotain toistomääriä kun vain alkaisin tekemään ja tämän saman olen huomannut myöskin kyykyssä. Näin ollen sarjat tulee tehtyä helpommin ihan loppuun kuin jättäisi ne kesken.

Tämä on siis vain yksi vaihtoehto monista ja näin ei tietenkään aina kannata treenata. Kun treenaa vailla sarja- tai toistomääriä niin siinä on omat hyvät ja huonot puolensa kuten myös "perustyylillä" kolme kertaa kymmenen. Itse vain ajattelen asiaa siltä kannalta, että on vain parempi mennä päivän kunnon mukaan myös siinä mielessä, että unohtaa toistomäärät. Päivän kunnon mukaan voi ottaa painot tekee sitten kolme kertaa kymmenen tai muulla tyylillä. Kun sarjat tekee enemmän failure tyyliin niin suurempi vaikeus on löytää oikeat painot sekä sarjojen toistomäärät voivat vaihdella paljon.

Yleensä toistomäärät laskevat progressiivisesti ellei heti niin pian riippuen millaisia palautuksia pitää. Palautuminen on siinä mielessä tärkeässä roolissa, että pidempi aika auttaa saamaan jaksamaan paremmin mutta lyhyempi palautumisaika pitää paremman pumpin mutta tiputtaa toistomääriä. Näin onkin parempi miettiä asiaa siltä kannalta, että millaisen treenin haluaa. Haluaako enemmän pumppaavamman / rasvaa polttavamman treenin vai hakeeko enemmän pidempiä sarjoja suuremmilla painoilla?

Yleisillä tasolla treenin aikana ei muutoinkaan ole tarvetta treenata niitä jokaista liikettä läpi kun voi keskittyä tekemään muutamaa. Jos tietyt liikkeet soveltuvat itselle hyvin ja ottavat hyvin niin miksi jättää näiden tekeminen siihen normaaliin kolmeen sarjaan? Myöskään lihakset eivät tiedä mitä liikkeitä teet sillä ainoastaan tiedät itse mitä teet. Aina välillä tulee tehtyä itse tai huomattua, että jotkut tekevät hirveästi eri liikkeitä mutta käytännössä nämä liikkeet ottavat lähes samaan kohtaan. No toisaalta liikkeiden vaihtaminen tuo vaihtelua mutta miksi vaihtaa liikettä jos se ottaa samaan kohtaan? Mielummin teen niitä parempia liikkeitä enemmän jotka tiedän menevän perille paremmin kuin vaihdan liikettä ihan vaihtamisen ilosta.

Viikko toisensa jälkeen kuntosalille on itsensä löytänyt vähemmän ja vähemmän treenaajia. Tämä on normaali merkki siitä että uuden vuoden lupaajat luovuttavat. Toisaalta tämä on hyvä asia itselleni ja niille monille muille ketkä eivät oikein välitä näistä lupaajista vaan tykkäävät olla hieman rauhallisemmalla salilla treenaamassa. Tammikuussa kun kuntosalille on sinällään ei niin mukava aina mennä kun se voi olla niin täynnä ettei siellä mahdu tekemään mitään tai voi joutua odottamaan todella pitkäänkin.

Viime viikon lauantaina tuli käytyä ensimmäistä kertaa ikinä Helsingin Mayors Gym:llä mistä tuli kirjoitettua Mayors Gym kokemuksia. Se että mainitsin että en ole varma tulenko Mayorssilla enään käymään niin ei johdu itse salista vaan enemminkin siitä miten sinne pääsen. Lauantaina menin metrolla kun tulin siihen tulokseen että en nyt ala tutkimaan mihin sitä autoa saisi. Siellä lähellä on parkkihalli mutta en kyllä ala maksamaan parkista kun menen kuntosalille. Sitten siellä on ilmeisesti jotain parkkipaikkoja jossain mutta alue on niin outoa minulle että siihen oikeasti pitäisi käyttää aikaa ja tutkia asiaa.

Eilen tuli käytyä ensimmäistä kertaa ikinä Mayors gym:llä treenaamassa. Tämä käynti Mayorssilla on ollut varmaan pisin ikinä suunnitelmissa ollut kuntosalilla käynti. Varmaan siitä asti kun muutin pääkaupunkiseudulle niin vähemmän tai hieman enemmän vähemmän käynti Mayorssilla on ollut ajatuksissa. Kuitenkaan mitään sellaista hinkua tai oikeasti suunnittelua Mayorssille menoon ei ikinä ole ollut ja varsinkaan alkuvuosina kun muutin pääkaupunkiseudulle niin en edes harrastanut saliturismia.

En ole nyt yhtään varma milloin aloin tuntemaan kipuja oikeassa kädessä kun tein penkkiä. Yhtenä päivänä en tuntenut kipuja ja seuraavana tunsin. Myöskin kivut alkoivat tuntua vasta silloin kun olin saanut tankoon painoja sen 160kg tai 180kg. Välillä tosiaan ei tuntunut mitään ja välillä sitten hieman jotain kun tein penkkiä 180kg tai yritin nostaa 200kg. Sitten yhdessä välissä taas kaikki kivut lähti kunnes siinä joskus marraskuun lopulla huomasin treenistä toiseen kipuja oikeassa kädessä. Ja kun on tälläinen jäärä niin penkkiähän ei jätetä tekemättä vaikka pieniä kipuja tuntuisikin. Ainoa niin silloin ei mennä niihin ihan maksimipainoihin ja katsotaan hieman tarkemmin sitä tekemistä.

Eilen vaihteeksi kun kävin PTVGYM:llä treenaamassa niin ihmettelin jälleen kerran sitä samaa asiaa mitä usein pukuhuoneessa näen ja koen. Olin juuri tullut salin puolelta pukuhuoneeseen ja olin siinä ottamassa vaatteita pois ja menossa suihkuun niin parin teinin oli pakko sitten tulla viereisiin kaappeihin. Eihän siellä toisella puolella olisi ollut kuin vain tyhjiä kaappeja. Oli siis pakko tulla siihen ihan viereen kun olin riisumassa vaatteita ja menossa suihkuun?