Treenaaminen rajoituksien kanssa vs normaalisti yleisesti

13.05.2021 - 09:05

Kirjoittelin jo treenaaminen rajoituksien kanssa vs normaalisti tuloksellisesti eli miten huomasin ja koin treenit tuloksien näkökulmasta tunnin rajoituksilla vs ilman rajoituksia. Nyt on vuorossa yleinen näkemys tai varmaankin miten rajoituksien kanssa ja ilman rajoituksia vaikutti henkisesti. Olen jo moneen kertaan sanonut ja kirjoitellut eri kirjoituksissa kuinka heti ensimmäisessä treenissä rajoituksien aikana huomasin, että ei tästä tule mitään. Näin ollen neljän viikon rajoituksien aikana treenaaminen oli minulle itselleni "pakkopullaa" enkä mennyt salille sillä asenteella, että kunhan edes pääsee treenaamaan.

Tämä ei tullut minulle yllätyksenä sillä en ole ikinä pitänyt niistä treeneistä kun olen joutunut menemään kuntosalille normaalia aikaisemmin, että olen saanut tehtyä treenin tiettyyn aikaan mennessä tai muuten vain, että minun on pakko olla pois kello x. Rajoituksien aikana olleet "treenit" olivat lähestulkoon samankaltaisia mutta vielä pahempia. Treenit piti viikkoa aikaisemmin varata joten päivät ja kellon ajan piti löydä lukkoon jokaiseen treeniin. Toisaalta tämä ei nyt vaikuttanut niinkään itselleni koska olen salilla nyt normaalisti lähes samoihin aikoihin ja sain onneksi treenit varattua niihin aikoihin kun normaalisti menisin.

Rajoitetun ajan puitteissa haasteita oli monia. Viikossa pääsi vain kolmena iltana treenaamaan mikä asetti tietynlaisia paineita treenin hyvin menemisen kannalta sillä seuraavan kerran kyseistä liikettä / lihasryhmää pääsi tekemään vasta seuraavalla viikolla. Ajat piti varata todella paljon etukäteen ja muiden rajoitusten myötä kyllä se meni minulla treeniajan lähestyessä odotteluksi ja kelloa katsoessa. Sitten se pahin eli itse "treenit" piti tehdä lämmittelyineen tunnin ajassa mikä johti kahteen asiaan. Ensimmäisenä lämmittelyitä piti lyhentää todella minimiin jotta itse treeniaikaa edes jäi. Toisekseen kerkisin tekemään "treenin" aikana käytännössä yhden liikkeen minkä johdosta kelloa ei niinkään pitänyt katsoa. Kuitenkin kokoajan takaraivossa tiedostin kellon ja aikarajat mitkä lisäsivät stressitekijöitä.

Neljän viikon rajoituksien jälkeen lähdin maalle missä pääsin treenaamaan käytännössä ilman rajoituksia. Kuntosalilla oli max 15 treenaajaa kerralla, mutta pienellä paikkakunnalla ei ole pahemmin tuollaisia ongelmia. Pari kertaa jouduin odottelemaan 5 - 10 minuuttia mutta tuo oli mielestäni hyvin lyhyt aika. Itse treenillä ei ollut pahemmin mitään rajoitteita mutta salin puolella oli kuitenkin muistutus päästää odottavia treenaajia treenaamaan. Kävin itse kuitenkin niin myöhään ettei enää siihen aikoihin ollut hirveästi väkeä saati mitään jonoja niin sain kyllä treenata ihan vapaaseen tahtiin.

Huomasin heti ensimmäisessä treenissä jo salin puolelle päästyä suuren helpotuksen ja vapauden tunteen. Menin heti matkustuspäivänä kuntosalille niin olin päättänyt etten treenaa mitään ihmeellistä tai kovaa treeniä niin heti jo sellainen "mitään sanomaton" treeni tuntui voitolta. En olisi voinut edes kuvitella tekeväni mitään tuon kaltaista treeniä rajoituksien aikana sillä se olisi tuntunut treenikerran hukkaan heittämiseltä. Kun kuntosalille pääsi vain kolmena päivänä viikossa tekemään tunnin treenin niin en halunnut heittää sitä hukkaan tekemällä mitään käsitreeniä tai olkapäätreeniä vaan kerrat piti käyttää suurien liikkeiden maastavedon, penkin ja kyykyn tekemiseen. Käsiä ja olkapäitä pystyi kyllä ylläpitämään kotona kuminauhojen kanssa mutta miten pidät voimatasoja yllä kotona?

Maalla ollessa tein yhden tai pari treeniä siten, että olin kuntosalilla tunnin verran. Tuo tunti tuntui paljon pidemmälle kuin rajoituksien aikana ollut tunnin "treeni". Yleisesti salilla kului aikaa puolesta toista tunnista kahteen tuntiin eli aikalailla sitä normaalia. Kuitenkaan mitään kahden ja puolen tunnin jalkatreeniä ei tullut tehtyä ja osa syy oli varmaan se, että etten ollut tottunut treenaamaan kuin kolmena iltana tunnin ajan. Paluu arkeen 5 - 6 treeniä viikossa oli hyvinkin outoa, todella väsyttävää ja vaikeaa palautua. Yksin omaan olla salilla yli tunti tuntui aluksi raskaalle saati tehdä penkin lisäksi muita rintaliikkeitä, maastavedon lisäksi muita selkäliikkeitä tai kyykyn lisäksi muita jalkaliikkeitä. En ollut myöskään treenannut neljään viikkoon käsiä tai olkapäitä niin niiden treenaaminen tuntui yli neljän viikon tauon jälkeen raskaalle ja samalla hyvälle. 

En osaa tai pidä kun treeniaikaa on rajatusti ja olen melkein treenaamatta jos aika on rajattua. Maalla ollessa oli päiviä milloin en oikein ehtinyt menemään salille niin silloin en myöskään mennyt salille. Osasin myöskin pitää välipäiviä joten vaikka pääsin menemään salille ihan normaalisti niin en kuitenkaan ollut siellä jokapäivä.

Siis tämähän alkaa olemaan kulttuuri shokki kun palaa takaisin kotio ja käy tekemässä treenin Pitäjänmäen PTVGYM:llä. Kun on vajaa neljä viikkoa tottunut treenaamaan Vammalassa sekä Tampereen Loaded:lla sekä Tampereen PTVGYM:llä missä ihmiset osaavat käyttyätyä niin paluu kotiin ja Pitäjänmäen PTVGYM:lle on kyllä. Olen jo kaikenlaista Pitäjänmäen PTVGYM:llä nähnyt: kusiset wc:t, kusiset suihkut, oksennusta wc:n lattialla sekä teineillä kuset housuissa kuntosalilla mutta tämän päiväinen menee kyllä ihan omaan luokkaansa.

Kirjoittelin tuossa viimeksi PTVGYM Pitäjänmäki kokemuksia kun treenaa päivittäin niin siinä jätin yhden asian mainitsematta. Pitäjänmäen PTVGYM:llä tuntuu käyvän vain voimakkaita treenaajia mikä on toisaalta pienoinen ihme sillä nykyään näen harvemmin kovia penkkaajia, mavettajia tai kyykkääjiä. Kyllähän kovia penkkaajia, mavettajia sekä kyykkääjiä PTVGYM:llä näen mutta en enää läheskään niin usein kuin aikoinaan. Nimittäin kun menen tekemään ihan mitä tahansa laitetta niin joudun aina ottamaan puolet painoista pois mitä siinä on käytetty. Tämä vain sinällään ihmetyttää kun en tosiaan näe enään PTVGYM:llä kovempia penkkaajia, mavettajia tai kyykkääjiä.

Normaaliin tapaan minulla on nyt kesäloma taas heinäkuun puolesta välistä elokuun puoleen väliin niin laitoin lähisalin jäsenyyden jäädytykseen osan ajasta. Tällä kertaa valinta osui kesäloman alkupuoliskolle kun viime vuonna laitoin jäädytyksen jälkimmäiselle puoliskolle. Näin ollen jäädytys on nyt päällä kun loma on alkamassa kun taas viime vuonna jäädytys oli päällä kun palasin lomilta. Viime vuonna kävin lähisalilla aina siihen saakka kunnes lähdin lomille minkä jälkeen lomilta palattua kävin treenaamassa PTVGYM:llä. Nyt tein vaihtelun vuoksi päin vastoin ja olen nyt käynyt ennen lomaani treenaamassa PTVGYM:llä ja loman jälkeen pääsen sitten suoraan "arkeen".

Eilen minulle tuli vastaan Instagramissa jonkun suomalaisen pt:n Akin video koskien onko penkkipunnerrus hyvä liike rintalihasten kasvuun? Siinä käytiin läpi asioita penkkipunnerruksesta negatiivisessa muodossa niin hän ei tykkää penkkipunnerruksesta. Kutsutaan Akia nyt "Aki the PT" kun en sukunimeä muista niin hän kertoi alkuun rintalihasten säikeistä ja kuinka ne menevät ylhäältä alas, alhaalta ylös ja vielä poikittain ja penkkipunnerrus ei osu näihin kaikkiin säikeisiin. Tämän jälkeen hän keskittyi siihen kuinka olkapäät menevät rikki penkkipunnerruksessa ja kuinka käsipainopenkki tai peck-deck olisivat parempia liikkeitä.

Yllätin itseni tämän viikon keskiviikkona sekä torstaina siinä mielessä että tein viikon ensimmäisessä kyykky treenissä kyykkyä ilman vyötä ja tämän jälkeen torstaina viikon toisessa maastaveto treenissä maastavedon ilman vyötä. En edes muista koska viimeksi olen tehnyt kyykkyä ilman vyötä? Yhdessä vaiheessa aloitin aina kyykky treenin ilman vyötä ja kun pääsin yli 100kg painoihin niin otin vyön käyttöön. Näistä ajoista on todella kauan ja tuolloin kyykkyni ei ollut teknisesti ja painollisesti sitä tasoa mitä se on tällä hetkellä. Muistan että tein tuossa lähisalilla joskus mutta siitäkin on jo aikaa niin kyykkyä sukkasilleen ilman vyötä jostain kumman syystä. Muutoin en ole pahemmin kyykkyä tehnyt ilman vyötä.