Treenaaminen rajoituksien kanssa vs normaalisti yleisesti

13.05.2021 - 09:05

Kirjoittelin jo treenaaminen rajoituksien kanssa vs normaalisti tuloksellisesti eli miten huomasin ja koin treenit tuloksien näkökulmasta tunnin rajoituksilla vs ilman rajoituksia. Nyt on vuorossa yleinen näkemys tai varmaankin miten rajoituksien kanssa ja ilman rajoituksia vaikutti henkisesti. Olen jo moneen kertaan sanonut ja kirjoitellut eri kirjoituksissa kuinka heti ensimmäisessä treenissä rajoituksien aikana huomasin, että ei tästä tule mitään. Näin ollen neljän viikon rajoituksien aikana treenaaminen oli minulle itselleni "pakkopullaa" enkä mennyt salille sillä asenteella, että kunhan edes pääsee treenaamaan.

Tämä ei tullut minulle yllätyksenä sillä en ole ikinä pitänyt niistä treeneistä kun olen joutunut menemään kuntosalille normaalia aikaisemmin, että olen saanut tehtyä treenin tiettyyn aikaan mennessä tai muuten vain, että minun on pakko olla pois kello x. Rajoituksien aikana olleet "treenit" olivat lähestulkoon samankaltaisia mutta vielä pahempia. Treenit piti viikkoa aikaisemmin varata joten päivät ja kellon ajan piti löydä lukkoon jokaiseen treeniin. Toisaalta tämä ei nyt vaikuttanut niinkään itselleni koska olen salilla nyt normaalisti lähes samoihin aikoihin ja sain onneksi treenit varattua niihin aikoihin kun normaalisti menisin.

Rajoitetun ajan puitteissa haasteita oli monia. Viikossa pääsi vain kolmena iltana treenaamaan mikä asetti tietynlaisia paineita treenin hyvin menemisen kannalta sillä seuraavan kerran kyseistä liikettä / lihasryhmää pääsi tekemään vasta seuraavalla viikolla. Ajat piti varata todella paljon etukäteen ja muiden rajoitusten myötä kyllä se meni minulla treeniajan lähestyessä odotteluksi ja kelloa katsoessa. Sitten se pahin eli itse "treenit" piti tehdä lämmittelyineen tunnin ajassa mikä johti kahteen asiaan. Ensimmäisenä lämmittelyitä piti lyhentää todella minimiin jotta itse treeniaikaa edes jäi. Toisekseen kerkisin tekemään "treenin" aikana käytännössä yhden liikkeen minkä johdosta kelloa ei niinkään pitänyt katsoa. Kuitenkin kokoajan takaraivossa tiedostin kellon ja aikarajat mitkä lisäsivät stressitekijöitä.

Neljän viikon rajoituksien jälkeen lähdin maalle missä pääsin treenaamaan käytännössä ilman rajoituksia. Kuntosalilla oli max 15 treenaajaa kerralla, mutta pienellä paikkakunnalla ei ole pahemmin tuollaisia ongelmia. Pari kertaa jouduin odottelemaan 5 - 10 minuuttia mutta tuo oli mielestäni hyvin lyhyt aika. Itse treenillä ei ollut pahemmin mitään rajoitteita mutta salin puolella oli kuitenkin muistutus päästää odottavia treenaajia treenaamaan. Kävin itse kuitenkin niin myöhään ettei enää siihen aikoihin ollut hirveästi väkeä saati mitään jonoja niin sain kyllä treenata ihan vapaaseen tahtiin.

Huomasin heti ensimmäisessä treenissä jo salin puolelle päästyä suuren helpotuksen ja vapauden tunteen. Menin heti matkustuspäivänä kuntosalille niin olin päättänyt etten treenaa mitään ihmeellistä tai kovaa treeniä niin heti jo sellainen "mitään sanomaton" treeni tuntui voitolta. En olisi voinut edes kuvitella tekeväni mitään tuon kaltaista treeniä rajoituksien aikana sillä se olisi tuntunut treenikerran hukkaan heittämiseltä. Kun kuntosalille pääsi vain kolmena päivänä viikossa tekemään tunnin treenin niin en halunnut heittää sitä hukkaan tekemällä mitään käsitreeniä tai olkapäätreeniä vaan kerrat piti käyttää suurien liikkeiden maastavedon, penkin ja kyykyn tekemiseen. Käsiä ja olkapäitä pystyi kyllä ylläpitämään kotona kuminauhojen kanssa mutta miten pidät voimatasoja yllä kotona?

Maalla ollessa tein yhden tai pari treeniä siten, että olin kuntosalilla tunnin verran. Tuo tunti tuntui paljon pidemmälle kuin rajoituksien aikana ollut tunnin "treeni". Yleisesti salilla kului aikaa puolesta toista tunnista kahteen tuntiin eli aikalailla sitä normaalia. Kuitenkaan mitään kahden ja puolen tunnin jalkatreeniä ei tullut tehtyä ja osa syy oli varmaan se, että etten ollut tottunut treenaamaan kuin kolmena iltana tunnin ajan. Paluu arkeen 5 - 6 treeniä viikossa oli hyvinkin outoa, todella väsyttävää ja vaikeaa palautua. Yksin omaan olla salilla yli tunti tuntui aluksi raskaalle saati tehdä penkin lisäksi muita rintaliikkeitä, maastavedon lisäksi muita selkäliikkeitä tai kyykyn lisäksi muita jalkaliikkeitä. En ollut myöskään treenannut neljään viikkoon käsiä tai olkapäitä niin niiden treenaaminen tuntui yli neljän viikon tauon jälkeen raskaalle ja samalla hyvälle. 

En osaa tai pidä kun treeniaikaa on rajatusti ja olen melkein treenaamatta jos aika on rajattua. Maalla ollessa oli päiviä milloin en oikein ehtinyt menemään salille niin silloin en myöskään mennyt salille. Osasin myöskin pitää välipäiviä joten vaikka pääsin menemään salille ihan normaalisti niin en kuitenkaan ollut siellä jokapäivä.

Tein tällä viikolla kaksi erilaista penkkipunnerrus treeniä mutta kummassakin niin kuin yleensä lähes kaikissa penkki treeneissäni menen tekniikka edellä. Viikon ensimmäisessä treenissä tiistaina menin 200kg ja 205kg painoihin joilla tein kahden toiston sarjat kun taas perjantaina otin 180kg painoilla kaksi kahden toiston sarjaa. Nämä kaksi treeniä ovat eräällä tapaa sitä samaa jatkumoa mitä olen yrittänyt ylläpitää jo pidempään. Älä ala hakkaa päätä seinään.

Niin ne päivät näköjään vaihtelevat vain todella paljon. Viimeksi kun minulla oli lauantaina viime vuoden viimeinen treeni ja tein kyykky treenin niin jaksoin tehdä vain 205kg painoilla viisi toistoa. Odotukset tuota treeniä kohtaan olivat suuremmat mutta jo hyvissä ajoin huomasin tangon vain painavan selässä. Minun oli tarkoitus tehdä ihan erilainen treeni mitä lopulta tein sillä minun oli tarkoitus tehdä 220kg - 230kg painoilla paria toistoa. Lopulta kun huomasin että nyt ei vain kulje niin päädyin sitten vieläkin kovempaan ajatukseen. Tekisin 205kg painoilla kymmenen toistoa.

Viime viikko sen jo näytti ja tämä viikko on sen vain vielä paremmin osoittanut. Treenien suunta on alaspäin ja kovaa. Samalla myöskin nyt parin viikon aikana oma painoni on noussut mutta tämä ei ole tullut yllätyksenä ja olenkin tuon nousun nähnyt jo salivyöstä jonkin aikaa. Tulokset siis ovat laskussa ja painoni on noussut. Tämä kertoo vain siitä että suunta on alaspäin ja kovaa alamäkeä. Se miten tästä tuo alaspäin meno ensiksi pysäytetään ja sitten saaadaan nostettua takaisin ylöspäin niin vain aika kertoo.

Joo o. Paluu kotiin ja samalla paluu pääkaupunkiseudulla kuntosalille. On se niin eri olla Tampereella tai Vammalassa kuntosalilla kun ihmiset osaavat käyttäytyä eivät ole siivottomia. Ensiksi kaveri laittoi viestiä että lähi ketjusalilla joku oli paskantanut suihkuun kun suihkussa haisi kamala paska. Ei yllätä yhtään kun paska ja kusi on haissut kyseisen salin suihkuissa ja saunassa jo lähes kymmeniä vuosia. Sitten kun tänään kävin Pitäjänmäen PTVGYM:llä ja pääsin pukuhuoneesen niin joku oli menossa pukuhuoneen ainoaan ehjään wc:hen niin kuuluu vain "HYI VITTU!

Tällä viikolla tuli tehtyä kaksi penkki treeniä mitkä molemmat meni vaihteeksi normaalia paremmin mitä penkki treenit ovat menneet viimeisien parin kuukauden aikana. Kyykyssä puolestaan tällä viikolla tekeminen oli ihan ok ja viikon toisen kyykky treenin pelasti vain treenin viimeinen sarja. Silti olen kyykkyyn pettynyt sillä nostelen käytännössä samoja painoja penkissä kuin kyykyssä. Tämä ei ole mitenkään uutta itselleni sillä minulla oli pitkään penkin ja kyykyn ennätykset samoja tai lähes samoja. Eihän niissä nytkään oli eroa kuin 15kg.