Juoksulenkki vaikutti negatiivisesti enemmän jalkoihin kuin aluksi tuntui

28.07.2017 - 09:45

Jalat menivät sitten heti huonoon kuntoon kun kerrankin kävi juoksemassa "kunnolla". Lenkin aikana oikeassa takareidessä tai pakaran seudulla tuntui jotain mitä siellä ei olisi kuulunut tuntua. Ajattelin tuon olevan ainoa asia sillä lenkin jälkeen muutoin jalat olivat hyvässä kunnossa. Kuitenkin seuraavana aamuna kaikki oli kuitenkin toisin. Oikea jalka oli siinä kunnossa, että jouduin linkuttaan oikealla jalalla kun kävelin normaalisti. Tämän lisäksi molemmat pohkeet olivat kireänä eli loppujenlopuksi minulle kävi ihan normaalisti mitä "kovan" lenkin jälkeen. Jälkeenpäin on helppo sanoa, että olisi pitänyt vain juosta rauhallisemmin alusta loppuun eikä lähteä koettelemaan millainen se kunto oikeasti on.

Samalla minulle tuli mieleen miksi en nyt ole käynyt juoksemassa aktiivisesti. Kun juoksin aktiivisesti niin minulla oli jaloissa kipuja aina silloin tällöin ja ne vaikuttivat negatiivisesti kuntosalitreeneihin. Vastaavasti kuntosalitreenit vaikuttivat negatiivisesti juoksuun sillä minulla aina sattui sinne tai tänne riippuen mitä oli salilla treenannut. Kuten minulla tuntui rinnassa tämän viikon juoksulenkki kun edellisenä päivänä oli tullut tehtyä rintatreeni. Kaikista pahin oli kuitenkin lenkin jälkeisenä päivänä tulleet jalkakivut mitkä kyllä helpottavat suhteellisen nopeasti ja asia mikä myöskin helpottuu kun käy juoksemassa useammin. Aktiivisen juoksun seurauksena tämän kaltaiset jalkakivut ovat harvemmassa sillä nämäkin kivut tulivat enemmänkin tottumuudesta juoksuun kuin varsinaisesti lenkistä. Kuitenkin totutteleminen vie aikaa eikä se tapahdu ihan niin nopeasti joten pienissä kivuissa pitää olla hetken aikaa jos haluaa saada juoksukunnon paremmaksi ja jalkojen tottuvan paremmin juoksemiseen.

Menin jalkakivuista huolimatta lenkin jälkeisenä aamuna kävelemään normaalin aamulenkin mitä tässä olen nyt kävellyt. Vaikka käveleminen oli enemmän tai vähemmän linkuttamista niin tuo kävely auttoi aukaisemaan varsinkin tuota oikean jalan takareisi / pakara kireyttä. Pohkeisiin aamun kävely ei tuntunut auttaneen oikeastaan yhtään eikä oikeastaan mikään muukaan koko päivänä sillä pohkeet olivat kireänä koko päivän.

Se mikä päivästä teki vielä mielenkiintoisen oli se, että salilla oli vuorossa takareisipainotteinen jalkatreeni. Mietin kyllä tuon treenin vaihtamista toiseen treeniin jalkakipujen takia. Kuitenkin ajattelin, että takareisitreeni voisi parantaa jalkojen kuntoa niin en ihan heti hylännyt takareisitreeniä minkä myöskin lopulta tein. Illalla treenin aikana en huomannut takareiden kanssa mitään ongelmia vaan enemmänkin ongelmat olivat pohkeiden kanssa. Tämän johdosta jätin kaikki pohjeliikkeet väliin vaikka hieman ajattelin pohkeita tehdä jos ne saisi sitä kautta auki. Toisaalta minulla oli myöskin päässä ajatus siitä, että pohkeet voisivat myös pamahtaa tai krampata pahemman kerran jos alan tekemään pohkeita. Tämän johdosta päädyin jättämään kaikki pohjeliikkeet väliin.

Jalkojen ollessa huonossa kunnossa jo ennen treeniä niin tein sen ratkaisun jo heti, että tulen jättämään raskaamman kyykky- ja prässiliikkeet väliin. Se ei olisi tarvinnut kuin sen yhden toiston mikä olisi repäissyt kipeän takareiden vielä huonompaan kuntoon niin se ei oikein ollut ajatuksena hyvä. Olen myöskin viimeaikoina tehnyt muutenkin treenit aika yksinkertaisesti vaikka välillä yksinkertaisuus on ollut pohjana kikkailulle / hifistelylle. Enemmän keskityn muutaman liikkeen käyttämiseen usean sijasta sekä katson hieman fiiliksen mukaan miten edes teen kyseiset liikkeet. Joko käytin isompia painoja tai pienempiä painoja minkä mukaan alan sitten hifistellä enemmän.

Treeni saattaa hyvinkin sisältää "nytkytyksiä" tai muutoin pienempiä liikeratoja minkä lisäksi toinen tai muut liikkeet tulee tehtyä "oikeilla" liikeradoilla. Riippuu nyt ihan siitä mitä viime treenissä on tullut tehtyä ja miten kyseessä oleva treeni on lähtenyt rakentumaan. Myöskin sarjojen välillä tulee kikkailtua paljon siten, että kun tekee uuden sarjan niin se tehdään eri tekniikalla kuin edellinen sarja. Ensimmäinen sarja voi olla hyvinkin ihan normaali sarja mitä seuraa esim negatiiviset toistot, positiiviset toistot tai pidot. Kolmen neljän sarjan jälkeen voikin sitten hyvinkin seuraava sarja olla sellainen missä tehdään kaikki aikaisemmat sarjat giant-sarjana putkeen mitä olenkin käyttänyt tässä jonkin aikaa. Välillä kun olen suunnitellut tekeväni kolmen - viiden liikkeen setin niin olen ottanut lämpöä siten, että olen tehnyt aluksi jokaisen liikkeen erillisenä suorana sarjana mitä on sitten seurannut varsinaiset tripla- tai giant- sarjat. Olen myöskin käyttänyt tätä toisinpäin eli aluksi tehnyt tripla- & giant-sarjan minkä jälkeen olen hakannut kyseisiä liikkeitä yksittäin tämän jälkeen suorina sarjoina.

Tämä nykyinen treenimuoto mitä harrastan on syntynyt mille ajanmyötä vaikka tarkemmin ajateltuna olen harrastanut tämänlaista treenaamista jo oikeastaan alusta asti. Tuolloin en ole vain tajunnut ja tiennyt kaikkia asioita vaan liikeradat ja muut ovat kärsineet enemmänkin painoista kuin tarkoituksellisesta tekemisestä. Kuitenkaan en voi ihan suositella tätä omaa tekemistä ihan tässä muodossa kaikille tai varsinkaan aloittelijoille sillä lyhentämällä liikkeiden liikeratoja on myöskin haittapuolia mitkä saattavat korostua jos ei tiedä ihan mitä tekee. Myöskin tällä minun kaltaisella lyhyemmillä liikeradoilla tehtyä treeniä ei oikein voi treenata helposti yksin syystä, että liikeradat saattavat supistua liian pieniksi. Tämän johdosta en oikein tee näitä treenejä yksin sillä tiedän liikeratojen supistuvan enkä näin ollen saa kaikkea sitä irti mitä haluan. Myöskin tällä tavalla treenatessa kuten nyt treenaan niin failureen tekeminen kuuluu useasti mukaan pakkotoistojen ohella joita ei voi tehdä yksin niin siksi tämä tyyli ei sovellu yksin tehtäväksi.

Mielestäni failureen tekeminen ja pakkotoistojen käyttäminen toimii erittäin hyvin lyhyemmillä liikeradoilla tehdessä sillä ei ne suorat kymmenen toiston sarjat vain tunnu missään. Jos tekee liikkeitä "nytkyttäen" niin kymmenen toistoa ei vain riitä sillä toistomäärän pitää olla se kaksikymmentä ja välillä lähempänä kolmeakymmentä. Tietenkin mitä enemmän sarjoja tulee alle niin tämän johdosta toistomäärät saavat hyvinkin laskea eikä kaikkia sarjoja tarvitse tehdä samanpituisina. Tämän johdosta en yleensä edes laske toistoja vaan pelkästään hakkaan toistoja toistojen perään.

Viikko toisensa jälkeen kuntosalille on itsensä löytänyt vähemmän ja vähemmän treenaajia. Tämä on normaali merkki siitä että uuden vuoden lupaajat luovuttavat. Toisaalta tämä on hyvä asia itselleni ja niille monille muille ketkä eivät oikein välitä näistä lupaajista vaan tykkäävät olla hieman rauhallisemmalla salilla treenaamassa. Tammikuussa kun kuntosalille on sinällään ei niin mukava aina mennä kun se voi olla niin täynnä ettei siellä mahdu tekemään mitään tai voi joutua odottamaan todella pitkäänkin.

Viime viikon lauantaina tuli käytyä ensimmäistä kertaa ikinä Helsingin Mayors Gym:llä mistä tuli kirjoitettua Mayors Gym kokemuksia. Se että mainitsin että en ole varma tulenko Mayorssilla enään käymään niin ei johdu itse salista vaan enemminkin siitä miten sinne pääsen. Lauantaina menin metrolla kun tulin siihen tulokseen että en nyt ala tutkimaan mihin sitä autoa saisi. Siellä lähellä on parkkihalli mutta en kyllä ala maksamaan parkista kun menen kuntosalille. Sitten siellä on ilmeisesti jotain parkkipaikkoja jossain mutta alue on niin outoa minulle että siihen oikeasti pitäisi käyttää aikaa ja tutkia asiaa.

Eilen tuli käytyä ensimmäistä kertaa ikinä Mayors gym:llä treenaamassa. Tämä käynti Mayorssilla on ollut varmaan pisin ikinä suunnitelmissa ollut kuntosalilla käynti. Varmaan siitä asti kun muutin pääkaupunkiseudulle niin vähemmän tai hieman enemmän vähemmän käynti Mayorssilla on ollut ajatuksissa. Kuitenkaan mitään sellaista hinkua tai oikeasti suunnittelua Mayorssille menoon ei ikinä ole ollut ja varsinkaan alkuvuosina kun muutin pääkaupunkiseudulle niin en edes harrastanut saliturismia.

En ole nyt yhtään varma milloin aloin tuntemaan kipuja oikeassa kädessä kun tein penkkiä. Yhtenä päivänä en tuntenut kipuja ja seuraavana tunsin. Myöskin kivut alkoivat tuntua vasta silloin kun olin saanut tankoon painoja sen 160kg tai 180kg. Välillä tosiaan ei tuntunut mitään ja välillä sitten hieman jotain kun tein penkkiä 180kg tai yritin nostaa 200kg. Sitten yhdessä välissä taas kaikki kivut lähti kunnes siinä joskus marraskuun lopulla huomasin treenistä toiseen kipuja oikeassa kädessä. Ja kun on tälläinen jäärä niin penkkiähän ei jätetä tekemättä vaikka pieniä kipuja tuntuisikin. Ainoa niin silloin ei mennä niihin ihan maksimipainoihin ja katsotaan hieman tarkemmin sitä tekemistä.

Eilen vaihteeksi kun kävin PTVGYM:llä treenaamassa niin ihmettelin jälleen kerran sitä samaa asiaa mitä usein pukuhuoneessa näen ja koen. Olin juuri tullut salin puolelta pukuhuoneeseen ja olin siinä ottamassa vaatteita pois ja menossa suihkuun niin parin teinin oli pakko sitten tulla viereisiin kaappeihin. Eihän siellä toisella puolella olisi ollut kuin vain tyhjiä kaappeja. Oli siis pakko tulla siihen ihan viereen kun olin riisumassa vaatteita ja menossa suihkuun?