Onko määrä laatu? Penkissä kaksi sarjaennätystä 140kg x17 ja 150kg x12

21.07.2023 - 09:43

Yli kymmenen vuotta sitten kun muutin Espooseen ja aloitin silloisessa työpaikassa niin niihin aikoihin olin käynyt juoksemassa aktiivisesti ja tietenkin käynyt normaalisti salilla. Vaikka olinkin käynyt aktiivisesti juoksemassa ja muutamia vuosia aikaisemmin olin ollut parhaimmassa juoksukunnossa ikinä niin sitten se juokseminen vasta alkoikin. Pääsin aktiivisesti juoksemaan paljon parempien juoksijoiden kanssa aamuisin mikä edesauttoi sitä että kehitystä tuli kun jouduin koko ajan juoksemaan omalla limiitillä. Siinä ei paljon itse voinut säästellä kun juoksi parin kolmen tunnin maratoonarin kanssa.

Siinä sitten tuli erilaisia asioita esille juoksemiseen liittyen ja kuinka paljon erilaisia treenejä toiset juoksi. Itse vain menin tekemään ennalta päätetyn matkan vailla sen ihmeellistä mietintää vauhdista ja silloin kun olin muiden mukana aamulenkeillä niin yritin vain parhaani mukaan roikkua perässä. Yleisesti minulle vain sanottiin juokse määrää sillä määrä on laatu.

Silloin vielä kun juoksin niin juoksin todella paljon siihen nähden että kävin iltaisin normaalisti salilla ja olin 120kg läski. Kuitenkin huomasin sen että mitä enemmän juoksin niin sitä enemmän kehityin ja jaksoin käydä juoksemassa. Parhaimpana vuotena kävinkin juoksemassa yli 1000km vuodessa mikä oikeasti tarkoitti valtavaa määrää lenkkejä sillä en kuitenkaan hirveän usein juossut yli 10km lenkkejä. Tuohon nähden juose määrää sillä määrä on laatu piti paikkaansa.

"Juokse määrää sillä määrä on laatu"
JJ Nyylander

Miten sitten kuntosalilla pitää paikkaansa että määrä on laatu? Toiset uskovat ja puoltavat pelkästään pidempien sarjojen tekemiseen, toiset tekevät sekaisin lyhyitä ja pidempiä sarjoja ja harvempi lyhyempiin sarjoihin. Se taitaa riippua ihan siitä keneltä kysyy ja sitten on kyllä jotain "tieteellisiä" tutkimuksiakin mitkä tukevat asiaa joltain kannalta. Omien kokemuksien perusteella se ei ole ihan niin helppo asia ja riippuu myös siitä mitä treeniltä hakee.

Itse olen vuosien saatossa tehnyt kaikkea niin lyhyitä, pitkiä ja ylipitkiä sarjoja. Kaikissa on puolensa ja kaikki riippuu siitä mitä on tekemässä ja mitä treeniltä hakemassa. Itse olen keskittynyt pidempään isoissa liikkeissä lyhyempiin sarjoihin ja apuliikkeissä lyhyistä pitkiin sarjoihin. Olen halunnut keskittyä enemmän tekniikkaan ja voimaan sekä varsinkin siihen että en tekisi liikkeitä tempo edellä. Olenkin saanut "ihmetystä / valitusta" siitä että teenkin liian lyhyitä sarjoja mutta olen päättänyt näin tehdä.

Liian usein näkee ja mitä myös itse teen on juurikin se että tempo kasvaa liikettä tehdessä jolloin liikkeen tekemisestä katoaa tekniikka ja lihaksista tunne millä sitä oikeasti liikuttaakaan rautaa. Sanotaan nyt esimerkiki kaksi jalkaliikettä jalkaprässi sekä hack-kyykky. Näissä liikkeissä näkee liian usein että ihmiset tekevät liian suurilla painoilla, liian lyhyillä liikeradoilla sekä liian nopealla temmolla. Tässä on yksinomaan tarkoitus vain egoilla ja näyttää muille että kyllä minäkin osaan "treenata" isoilla painoilla.

Siis on ihan naurettavaa nähdä miehiä ja nuoria poikia tekemässä jalkaprässissä yli 400kg painoilla nytkytyksiä kun he eivät saa edes kyykättyä 100kg:lla. Pahimmassa tapauksessa jalkaprässiin laitetaan se 400kg vähintään ja tehdään nytkytyksiä edesauttaen niitä tukemalla polvia käsillä. Itse teen mieluusti jalkaprässiä 200kg - 300kg painoilla rauhallisia toistoja pysäyttäen ne ala-asennossa. Tällöin liike on hallittu ja ottaa enemmän lihaksiin sekä kehittää paremmin voimaa.

Tällä viikolla tein tiistaina penkissä 140kg painoilla sarjaennätyksen 17 toistoa mitä seurasi torstaina 150kg painoilla 12 toistoa. Aina välillä teen ja yritän saada penkissä tehtyä ylipitkiä sarjoja kun normaalisti toistomäärät minulla on yhdestä - viiteen toistoon. Tämä ihan sen takia että teen pysäytystekniikalla ja yritän saada tehtyä sarjoja mahdollisimman isoilla painoilla. Tämän johdosta penkkiin on myös tullut sellainen sivuvaikutus että yli viiden toiston sarjat ovatkin sitten vaikeampia kun tottuu tekemään yleisesti kolmesta viiteen toistoa.

Kuitenkin tällä viikolla viikon molemmissa treeneissä päädyin hakemaan ylipitkiä sarjoja ja varsinkin tiistain 140kg 17:sta toiston sarjaan olin erittäin tyytyväinen. Tuo torstaina 150kg painoilla 12 toistoa oli pettymys sillä hain 15:sta toistoa. Mitä sitten huomasin kun tein yli kymmenen toistoa kun normaalisti teen kolmesta viiteen? Kun nyt lähdin hakemaan ylipitkiä sarjoja niin vaihdoin pysäytystekniikan normaaliin "runttaukseen". Varsinkin tuo tiistaina tehty 140kg 17 toistoa olin sellainen kokemus mistä huomasin asioita ja mitkä edes auttoi torstaina 150kg tehtyyn 12 toiston sarjaan.

En ole tottunut tekemään penkkiä ilman pysäytystä mikä oli se suurin vaikeus. Toistoja tehdessä "runttauksella" en oikein eräällä tapaa hallinnut mitä tein kun keskityin vaan "runttaamaan" niin paljon toistoja kuin vain pystyin. Ensimmäisien toistojen kohdalla jopa huomasin sellaisen asian että tunsin ihan kuin painaisin jo vastaan ennen kuin sain tangon osumaan rintaan. Tunsin käsissäni sellaisen tuntemuksen että nostin jo ylöspäin ennen kuin tanko oli edes osunut rintaan.

Tämä johtui yksinomaan siitä että en ole tehnyt normaalilla tyylillä penkkiä vuosiin vaan olen aina tehnyt jonkinlaisen pysäytyksen alhaalla millä saan pidettyä penkin tekemisen tekniksesti hallinnassa. Nyt kun lähdin vaan runttaamaan niin kyllähän se penkin tekeminen olikin kevyttä kun temmolla sai riuhdottua toistoja toiston perään. Kuitenkin tekeminen niin tiistaina kuin torstaina tuntuikin vain riuhtomiselta eikä oikealta penkin tekemiseltä.

Vaikka penkkaaminen olikin paljon helpompaa runttaamalla ja riuhtomalla niin oikeasti siitä lähti mielenkiinto. Teen paljon enemmin niinkuin olen nyt vuosia jo tehnyt eli pysäytyksen kanssa. Tällöin minulla on kokonaan kontrolli siihen mitä teen ja miten teen. Tiedän missä on vahvuuteni ja tiedän helpommin heikkouteni. Teen mielummin vähemmän kontrolloituja toistoja kun pidempiä runttauksia eli tässä suhteessa määrä ei ole laatu.

Eilen tuli käytyä ensimmäistä kertaa ikinä Mayors gym:llä treenaamassa. Tämä käynti Mayorssilla on ollut varmaan pisin ikinä suunnitelmissa ollut kuntosalilla käynti. Varmaan siitä asti kun muutin pääkaupunkiseudulle niin vähemmän tai hieman enemmän vähemmän käynti Mayorssilla on ollut ajatuksissa. Kuitenkaan mitään sellaista hinkua tai oikeasti suunnittelua Mayorssille menoon ei ikinä ole ollut ja varsinkaan alkuvuosina kun muutin pääkaupunkiseudulle niin en edes harrastanut saliturismia.

En ole nyt yhtään varma milloin aloin tuntemaan kipuja oikeassa kädessä kun tein penkkiä. Yhtenä päivänä en tuntenut kipuja ja seuraavana tunsin. Myöskin kivut alkoivat tuntua vasta silloin kun olin saanut tankoon painoja sen 160kg tai 180kg. Välillä tosiaan ei tuntunut mitään ja välillä sitten hieman jotain kun tein penkkiä 180kg tai yritin nostaa 200kg. Sitten yhdessä välissä taas kaikki kivut lähti kunnes siinä joskus marraskuun lopulla huomasin treenistä toiseen kipuja oikeassa kädessä. Ja kun on tälläinen jäärä niin penkkiähän ei jätetä tekemättä vaikka pieniä kipuja tuntuisikin. Ainoa niin silloin ei mennä niihin ihan maksimipainoihin ja katsotaan hieman tarkemmin sitä tekemistä.

Eilen vaihteeksi kun kävin PTVGYM:llä treenaamassa niin ihmettelin jälleen kerran sitä samaa asiaa mitä usein pukuhuoneessa näen ja koen. Olin juuri tullut salin puolelta pukuhuoneeseen ja olin siinä ottamassa vaatteita pois ja menossa suihkuun niin parin teinin oli pakko sitten tulla viereisiin kaappeihin. Eihän siellä toisella puolella olisi ollut kuin vain tyhjiä kaappeja. Oli siis pakko tulla siihen ihan viereen kun olin riisumassa vaatteita ja menossa suihkuun?

Olen jo pidempään huomannut sen asian että kun on kuntosalilta pois viikkoja tai kuukauden verran missä normaalisti käy päivittäin niin silloin huomaa eräitä asioita todella helposti. Kun käy tietyssä paikassa aktiivisesti ja useasti niin silloin tiettyihin asioihin ja ihmisiin tottuu ja tietyistä asioista tulee rutiineita ja tottumuksia. Kun sitten tuosta arjesta tai aktiivisesti käynnistä tietyssä paikassa muuttuu harvempaan tai tulee vain taukoa niin silloin asioita vain näkee uudella silmällä. Hieman sama asia kuin söisi tiettyä ruokaa päivittäin niin hyvin nopeasti siihen tottuu eikä siitä esimerkiksi enää nauti samalla tavalla tai se vain on sitä mitä aina ennenkin. Kuitenkin kun kyseisestä ruuasta pitää taukoa ja kun sitä alkaa taas syömään niin siitä nauttii taas eri tavalla.

PTVatasen some on näköjään toiminut. Kävin nyt ensimmäiset kerrat Pitäjänmäen PTVGYM:llä loppiaisen jälkeen ja voi pojat sillä perjantai- sekä lauantai-iltana PTVGYM oli ihan täynnä teinejä. Varsinkin kun ottaa huomioon Pitäjänmäen PTVGYM:in koon niin siihen nähden aivan liikaa. En niinkään nähnyt hirveästi vanhempaa uutta väkeä mutta kyllä sieltäkin puolelta uusia naamoja oli hieman. Suhteutettuna teinejä oli varmaan se 80% kun taas lähiketjusalilla prosentit menevät toiseen suuntaan. Tämä vain kertoo ketkä katsovat PTVatasen videoita ja somea. Teinit.