Super Bowl LIV ja siitä palautuminen

05.02.2020 - 11:40

Viime viikonloppuna oli jälleen kerran Super Bowl viikonloppu mikä tiesi valvomista sunnuntain - maanantain väliselle yölle. En muista koska aloitin oman Super Bowl putken, mutta veikkaisin sen olevan tai ainakin lähelle kymmenen vuotta. Tätä ennen olin joskus katsonut Super Bowl:in kerran tai pari kertaa aikaisemmin ennen nykyisen putken aloittamista. Super Bowl:sta on vain tullut vuosittainen tapa vaikka sinällään Amerikkalainen jalkapallo ei ole kiinnostanut. Olen aina silloin tällöin yrittänyt katsoa Amerikkalainen jalkapalloa Viasatilta mutta en ole vain päässyt siihen sisään samalla tavalla kuin Super Bowl:iin. Ehkä varmaan siksi, että minulla ei ole mitään suosikki joukkuetta tai en tiedä lajista ihan niin paljoa enkä tiedä pelaajia.

Olen vuosien saatossa kokeillut erilaisia tapoja nukkumisen suhteen, mutta en tiedä mikä niistä olisi oikeasti se paras.

Nukkuminen ennen Super Bowlia

Joskus olen kokeillut mennä nukkumaan ennen Super Bowl:in alkua. Tämän suunnitelman suurin ongelma on päästä nukkumaan. Joskus olen yrittänyt mennä nukkumaan siinä 18 - 20 aikoihin jolloin olisi saanut 4 - 7 tuntia unta ja joskus olen yrittänyt mennä 21 - 22 aikoihin jolloin olisin saanut nukuttua 3 - 4 ennen Super Bowlin alkua. Yleensä tässä tapauksessa on käynyt niin, että olen vain pyörinyt sängyssä ja yrittänyt väkisin mennä vain nukkumaan. Lopputuloksena olen noussut lopulta ylös ja odottanut Super Bowl:in alkamista.

Suoraan valvominen ennen ja jälkeen Super Bowlin

Olen nyt muutamia kertoja tehnyt niin, että olen vain valvonut suoraan Super Bowlin alkuun ja Super Bowlin loputtua olen valmistautunut töihin menoon. Olen sitten töiden jälkeen yrittänyt nukkua hieman minkä jälkeen olen ollut hereillä iltaan kunnes olen mennyt ihan normaaliin aikaan nukkumaan. Toisinaan olen valvonut aina sinne ilta kahdeksaan yhdeksään asti ennen kuin olen mennyt nukkumaan sillä aikaisemmin nukkumaan meneminen rikkoo enemmän päivärytmiä. Jos pääsee maanantai-iltana noin normaaliin aikaan nukkumaan niin silloin päivärytmi pysyy normaalimpana ja se on minulle parempi asia.

Nukkuminen Super Bowlin jälkeen

Olen muutaman kerran tehnyt niin, että olen mennyt suoraan Super Bowlin jälkeen nukkumaan kuten tälläkin kertaa. Viime vuonna menin suoraan nukkumaan Super Bowlin jälkeen ja nukuin noin puoleen päivään saakka mutta tällä kertaa nukuin vain muutaman tunnin. Liian vähäinen uni Super Bowlin jälkeen ei välttämättä auta tarpeeksi ja liian pitkään nukkuminen vaikuttaa helposti päivä- / unirytmiin minkä johdosta en halua nukkua liian pitkään. Kun Super Bowlin jälkeen nukkuu liian pitkään niin maanantai-iltana on vaikea päästä nukkumaan jolloin tiistaista tulee liian vaikea päivä.

Tiistai on mielestäni pahempi päivä kuin maanantai

Super Bowlin jälkeinen maanantai on yleisesti helpompi päivä kuin tuleva tiistai oli sitten tehnyt nukkumisen kanssa niin tai näin. Maanantain vielä jaksaa mennä edes jotenkin oli sitten nukkunut tai ei, mutta kaikki maanantain tekemiset ja varsinkin nukkumaan pääseminen vaikuttaa tiistaihin. Jos maanantaina ei ole päässyt oikeastaan yhtään lepäämään ja maanantain ja tiistain välisenä yönä nukkuu liian vähän niin tiistai tulee olemaan vaikea päivä. Tämän takia olenkin "suunnitellut" maanantain tekemiset hieman etukäteen jotta tiistai menisi hyvin.

Nukuin tänä vuonna maanantaiaamuna vain muutamia tunteja ja olin lopulta illalla nukkumassa yhdentoista aikoihin. Olin päivän mittaan enemmän tai vähemmän väsynyt kokoajan. Välillä oli parempia aikoja ja välillä todella väsyneitä aikoja. Illalla tai oikeastaan siinä 16 - 18 aikoihin tulin kyllä nukkuneeksi hieman tv-tuolissa kun satuin vain nukahtamaan katsellessani Youtubea. Lopulta mietin salille menemistä tosissani siinä ennen 19:sta kun tunsin olevan todella väsynyt. Päätin lopulta mennä nukkumaan ja olinkin jo sängyssä peiton alla, mutta tajusin kuitenkin etten saa unta vaan kieriskelen vain.

Nousin sängystä oltuani siellä noin kymmenen minuuttia kun tajusin etten saa unta. Päätin lähteä salille. Otin pre-workout juoman ja lähdin salia kohtia. Vielä kun pääsin kävelemään viileässä ulkoilmassa niin se vielä herätti minua lisää niin en ollut lopulta yhtään väsynyt kun aloitin treenin. Oikeastaan koko salilla olo ajan olin varmaan pirteimmässä tilassa maanantain aikana. Kuitenkin olin päättänyt tehdä vain kevyemmän treenin sillä en ollut yhtään varma voimatasoista ja jaksamisesta. Pääsin kotiin normi aikaan siinä kymmenen tienoilla minkä jälkeen söin iltapalan ja menin nukkumaan hieman ennen yhtätoista. Olin päättänyt herätä aamulla vasta yhdeksältä joten sain nukuttua kymmenen tuntia.

Tiistaina huomasin olevani hieman vielä väsynyt varsinkin iltaan mennessä. Ennen salille menemistä olin jälleen kerran nukahtanut tv-tuoliin kun katsoin yhtä videota Youtubesta. Ei siinä mitään muutakuin pre-workout naamaan ja salille. Treeni meni hyvin ja yritin mennä nukkumaan taas yhdentoista aikaan ja herätys oli jälleen kerran kahdeksan kolmekymmentä. Kuitenkin tällä kertaa minun oli vaikea päästä nukkumaan yhdeltätoista sillä aina kun olen nukkunut pitkään edellisenä yönä niin minulla on vaikeuksia mennä nukkumaan normaaliin aikaan vaikka väsyttäisikin.

Super Bowl valvominen aiheutti sen, että minun oli käytännössä jaettava "palautuminen" kahteen päivään / yöhön. Tavoitteeni on ollut pitää päivä- / unirytmi niin normaalina kuin vain mahdollista ja siinä olen mielestäni onnistunut. Oliko Super Bowlin takia valvominen sen arvoista? Mielestäni oli ja on ollut.

Suuret uutiset näkyi suomalaisissa medisoissa kuinka Topi Raitasella on vielä yksi mahdollisuus päästä Olympialaisiin vaikka tulokset ovat laskeneet kisa kisan jälkeen. Topi Raitasella tulokset ovat olleet laskussa jo kaksi vuotta mutta suomalainen media hehkuttaa Topi Raitasta. Miksi asia on näin? No toisaalta kun tässä on katsonut YLEN:n yleisurheilua vuosien ajan niin se ei yllätä. YLE:llä jaksetaan hehkuttaa suomalaista urheilua vaikka urheilija on tehnyt ennätyksensä viisi vuotta sitten ja nykyinen tuloskunto on kaukana siitä. Silloin viisi vuotisella tuloksella oltaisiin oltu komeasti finaalissa. Mitä järkeä jostain viiden tai kahden vuoden takaisista tuloksista on jos niitä ei pystytä tekemään silloin kun tuloksia pitäisi pystyä tekemään?

Tuli äsken vastaan Jesse Pynnösen video koskien Suomessa rajoitetaan urheilijoiden oikeuksia niin on pakko tuo jakaa myös tänne. Ei ei ole sinällään mitään uutta Suomessa että kartellia harjoitetaan ja urheilijoiden oikeuksia rajoitetaan kun sitä on tapahtunut aina. Suomalaisesta kartellista on hyviä esimerkkejä kuten Veikkaus, Alko sekä SM-liiga.  Ei suomalaista kateutta vain voita mikään ja varsinkaan kun kyseessä on raha. Suomessa raha on niin paha kateuden aihe mistä aina myöskin uutisoidaan isosti aina kerran vuodessa kun verotiedot julkaistaan. Silloin kateelliset suomalaiset pääsevät kahdetimaan ja vertailemaan tulojansa.

Suomalaisella medialla on aina omat kultapoikansa ja tyttönsä. Jääkiekon puolelta he ovat Patrik Laine, Jesse Puljujärvi, Kasper Kapanen joiden tulokset ja saavutukset eivät yllä mainitsemisen arvoisiksi. Sitten puolestaan Mikko Rantanen, Sebastian Aho, Juuse Saros, Miro Heiskanen, Esa Lindel & Roope Hintzin tapaiset pelaajat pelaavat omaan rooliinsa nähden loistavasti ja pärjäävät NHL:ssä muiden tähtien tavoin. Kuitenkin media hehkuttaa vain näitä pelaajia jotka eivät NHL:ssä vain pärjää. Samaa voi sanoa monesta muusta urheilijasta eri lajeissa eli he ketkä eivät oikeasti pärjää niin heitä hehkutaan kuten Topi Raitanen.

Oli todella huvittava nähdä mutta ei mitenkään yllättävää että kun Oliver Helander sitten sai sen yhden heiton onnistumaan heikkotasoisessa keihäskisassa niin häntä juhlitaan suurmestaria. Oliver Helander "pelasti" Suomen EM-kisat tuohon ei voi sanoa kuin että ei huoh. Toiset taas puolestaan sanovat että EM-kisat menivät todella hyvin vaikka sieltä yksi pronssi tulikin sillä Suomi sai 12 pistesijaa eli 12 urheilijaa pääsi kahdeksan parhaan joukkoon.

Jani Tanskanen on päässyt taas huutelemaan ja näyttämään että määrä on laatu, laatu on määrä. Jani Tanskasen tyyli millä hän tuo itseään esille on määrä. Enemmän urheilijoita on laatua. Niin on nyt EM-kisoissa ja niin oli viime vuonna MM-kisoissa. Määrää sillä määrä on laatu, laatu on määrä. Suomalaisen urheilun ja yleisurheilun taso on maailmanlaajuisesti heikko mutta siitä huolimatta Jani Tanskanen huutelee kuinka EM-kisojen joukkue suurin ikinä sillä määrä on laatu, laatu on määrä.