Maastaveto alkoi taas sujua ja tuntua hyvälle pidemmän ajan jakson jälkeen

04.11.2023 - 17:21

Eilen perjantaina oli taas vuorossa maastaveto treeni PTVGYM:llä kun viime viikolla kyseinen treeni oli poikkeuksellisesti lauantaina. Viime viikon lauantaina tein maastavetoa ensimmäistä kertaa pariin viikkoon ja huomasin sen niin fyysisesti kuin henkisesti. Pidin maastavedosta ihan tietoisen tauon sillä olin jo pidempään tuntenut jotain alaselässä tai yläpakarassa mikä varsinkin maastavedossa huomasi niin sen jälkeen kuin sitä tehdessä.

Maastaveto on sellainen liike kyykyn kanssa että jos tuntuu sille että kroppa ei ole 100% kunnossa niin silloin siitä lähtee kyllä se tekeminen meininki eli omalta osaltani koko asian juttu. Kun tunnen ettei kroppa ole ihan 100% kunnossa niin silloin tiedän jo ainakin jollain tasolla että tänään ei sitten vedetä ihan sitä mitä voisi. Tämä myös sitten vaikuttaa myös pienemmillä painoilla tehtyihin asioihin kun henkinen olemus ei ole treenissä läsnä.

Tämän huomasin myös tämän viikon keskiviikkona kun minulla oli kyykky treeni ja henkinen puoli ei ollut mukana silloin kun sitä olisin halunnut sen olevan. Kaikki meni ihan hyvin alkuun ja kaikki tekeminen tuntui hyvälle ilman mitään kipujakaan. Kuitenkin sitten kun aloin pääsemään 180kg ja viimeistään 200kg painoihin niin huomasin heti että mieli ei ole tänään kohdallaan eikä myös kroppa. Tuntui että puhti oli pois, tekemisen into oli pois sekä henkisesti kaikki oli raskasta.

Viime viikon lauantaina kun tein maastavetoa ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon niin tunsin sen fyysisesti sekä henkisesti etten ollut ihan valmis tekemään edes suhteellisen suurilla painoilla. Tappelin kuitenkin jotenkin 260kg pari toistoa mutta jo 200kg asti tekeminen oli fyyisesti ja henkisesti raskasta. Kuitenkin sitten eilen perjantaina kaikki oli toisin alusta loppuun saakka vaikka en voinutkaan olla ihan varma siitä.

Alkuun kaikki tuntui menevän hyvin ja paljon paremmin kuin viikko sitten. En kuitenkaan alkuun olettanut tämän tahdin ihan näin jatkuneen niin pitkään kun se jatkui. Ajattelin että kun pääsen yli 220kg painojen niin jotain tapahtuisi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut eli niin fyysinen kuin henkinen puoli oli tällä kertaa läsnä aina sinne 280kg painoihin saakka joilla sitten lopettelin. Toisaalta 280kg on vain viisi kiloa ennätyksestäni enkä nyt muutenkaan lähiaikoina ole 280kg painoilla niin hirveästi tehnyt vaikka kesän aikaan ja tai jälkeen pari kertaa 280kg pari toistoa otin ensimmäistä kertaa ikinä.

Kun 260kg jälkeen nostin painot 280kg niin ajattelin aluksi että haen kahta toistoa, mutta sen jälkeen ajattelin että otan yhden toiston ja nostan painot 290kg. Lähdin siis tuossa vaiheessa rakentamaan treeniä niin että tekisin uuden ennätyksen 290kg. Kuitenkin sitten kun sain nostettua ensimmäisen toiston 280kg painoilla niin tajusin että ei kannata 290kg nostella tänään tai edes yrittää niin otin sitten toisen toiston. Näin ollen sain 280kg painoilla kahden toiston sarjan kolmatta kertaa ikinä mihin olin todella todella tyytyväinen.

Tämän jälkeen siinä sitten mietin ja pohdin mitä teen seuraavaksi? Lopetanko maastavedon tähän vai teenkö vielä 280kg painoilla lisää vai laskenko hieman painoja ja teen vielä yhden sarjan? Päätin lähteä hakemaan 280kg painoilla toista kahden toiston sarjaa vaikka ensimmäisen sarjan toinen nosto oli todella raskas. Halusin kuitenkin lähteä hakemaan hyvää yritystä sillä halusin enemmänkin henkistä valmistautumista 280kg painoihin joilla teen niin vähän oikeasti. Lopulta sain tehtyä yhden toiston mikä tuli hieman paremmin kuin ensimmäisen sarjan jälkimmäinen mutta ei kuitenkaan niin hyvin kuin olisin halunnut. Tämä oli merkki siihen että nyt oli parempi jättää tämä jälkimmäinen yhteen toistoon.

Tämä oli nyt ensimmäinen kerta kun tein treenin aikana ensimmäistä kertaa kolme toistoa 280kg painoilla. Samalla tämä oli nyt oikeasti ensimmäinen kerta pidempään aikaan kun tein maastavetoa vailla sen ihmeellisempää fyysesti tai henkistä heikkoutta eli tunsin olevani nyt iskussa vailla mitään kipuja. Kyllä se viime viikkoinen oli kuitenkin vähän aristelua ja alkukankeutta sillä ero viikon takaisella treenillä ja eilisellä treenillä oli valtava. Tuloksellisesti tämä treeni oli paljon parempi ja vielä suurempi voitto oli henkinen puoli ja huomata ettei tällä kertaa tuntunut mitään kipuja tai epävarmuutta missään. 

Eilen tuli käytyä ensimmäistä kertaa ikinä Mayors gym:llä treenaamassa. Tämä käynti Mayorssilla on ollut varmaan pisin ikinä suunnitelmissa ollut kuntosalilla käynti. Varmaan siitä asti kun muutin pääkaupunkiseudulle niin vähemmän tai hieman enemmän vähemmän käynti Mayorssilla on ollut ajatuksissa. Kuitenkaan mitään sellaista hinkua tai oikeasti suunnittelua Mayorssille menoon ei ikinä ole ollut ja varsinkaan alkuvuosina kun muutin pääkaupunkiseudulle niin en edes harrastanut saliturismia.

En ole nyt yhtään varma milloin aloin tuntemaan kipuja oikeassa kädessä kun tein penkkiä. Yhtenä päivänä en tuntenut kipuja ja seuraavana tunsin. Myöskin kivut alkoivat tuntua vasta silloin kun olin saanut tankoon painoja sen 160kg tai 180kg. Välillä tosiaan ei tuntunut mitään ja välillä sitten hieman jotain kun tein penkkiä 180kg tai yritin nostaa 200kg. Sitten yhdessä välissä taas kaikki kivut lähti kunnes siinä joskus marraskuun lopulla huomasin treenistä toiseen kipuja oikeassa kädessä. Ja kun on tälläinen jäärä niin penkkiähän ei jätetä tekemättä vaikka pieniä kipuja tuntuisikin. Ainoa niin silloin ei mennä niihin ihan maksimipainoihin ja katsotaan hieman tarkemmin sitä tekemistä.

Eilen vaihteeksi kun kävin PTVGYM:llä treenaamassa niin ihmettelin jälleen kerran sitä samaa asiaa mitä usein pukuhuoneessa näen ja koen. Olin juuri tullut salin puolelta pukuhuoneeseen ja olin siinä ottamassa vaatteita pois ja menossa suihkuun niin parin teinin oli pakko sitten tulla viereisiin kaappeihin. Eihän siellä toisella puolella olisi ollut kuin vain tyhjiä kaappeja. Oli siis pakko tulla siihen ihan viereen kun olin riisumassa vaatteita ja menossa suihkuun?

Olen jo pidempään huomannut sen asian että kun on kuntosalilta pois viikkoja tai kuukauden verran missä normaalisti käy päivittäin niin silloin huomaa eräitä asioita todella helposti. Kun käy tietyssä paikassa aktiivisesti ja useasti niin silloin tiettyihin asioihin ja ihmisiin tottuu ja tietyistä asioista tulee rutiineita ja tottumuksia. Kun sitten tuosta arjesta tai aktiivisesti käynnistä tietyssä paikassa muuttuu harvempaan tai tulee vain taukoa niin silloin asioita vain näkee uudella silmällä. Hieman sama asia kuin söisi tiettyä ruokaa päivittäin niin hyvin nopeasti siihen tottuu eikä siitä esimerkiksi enää nauti samalla tavalla tai se vain on sitä mitä aina ennenkin. Kuitenkin kun kyseisestä ruuasta pitää taukoa ja kun sitä alkaa taas syömään niin siitä nauttii taas eri tavalla.

PTVatasen some on näköjään toiminut. Kävin nyt ensimmäiset kerrat Pitäjänmäen PTVGYM:llä loppiaisen jälkeen ja voi pojat sillä perjantai- sekä lauantai-iltana PTVGYM oli ihan täynnä teinejä. Varsinkin kun ottaa huomioon Pitäjänmäen PTVGYM:in koon niin siihen nähden aivan liikaa. En niinkään nähnyt hirveästi vanhempaa uutta väkeä mutta kyllä sieltäkin puolelta uusia naamoja oli hieman. Suhteutettuna teinejä oli varmaan se 80% kun taas lähiketjusalilla prosentit menevät toiseen suuntaan. Tämä vain kertoo ketkä katsovat PTVatasen videoita ja somea. Teinit.

Tuskaset muutamat viikot ovat nyt kuntosaleilla kun uuden vuoden lupaajat ovat löytäneet jälleen kuntosalille vajaaksi kuukaudeksi. Uusi vuosi aloitetaan morkkisella ja pahalla omalla tunnolla kun jouluna sekä uutena vuotena on tullut syötyä ja joutua aivan liikaa. Tämän johdosta paino on noussut ja kunto on laskenut. Valitettavasti olen nähnyt tämän trendin jo lähes kaksikymmentä vuotta eikä se tule tuosta yhtään muuttumaan ikinä. Aluksi siis innolla aloitetaan käymään kuntosalilla niin kuin ihan mitä tahansa muuta harrastusta kohtaan. Viikon parin päästä innostus on loppunut ja salikortista maksetaan vaikka siellä ei edes käydä.