Kyykkyä 220kg painoilla kolme ykköstä kun toinen sanoi, että pystyn siihen

27.10.2018 - 00:58

Mitä tapahtuukaan kun ei itse "päätä" millä painoilla tekee tai oikeastaan millä painoilla jatkaa? Sitä ei voi tietää ennenkuin sen on tehnyt. Tuossa voi käydä huonosti tai sitten siinä voi käydä hyvin kuten minulla kävi keskiviikkona kyykyssä. Kun tein lämmittelyitä jalkaprässissä niin huomasin jaloissa olevan pieniä kipuja / jalkojen olevan hieman jumissa. Tästä johtuen yritin lämmitellä jalat paremmin kuin normaalisti mikä tarkoitti sitä, että sekoitin nopeita ja hitaita toistoja ihan sen mukaan mikä tuntui jaloissa paremmalle. Mielestäni nopeatempoiset toistot avaavat jalkoja paremmin kun jalat ovat jumissa sekä hitaat toistot auttavat kun jalkoihin hieman sattuu. Samalla kun teen hitaita toistoja niin jalat alkavat paremmin tottua painoihin kun kevyemmät painot saa tuntumaan raskaammalle.

Sama juttu jatkui kun aloin tekemään kyykkyä. Ensimmäiset sarjat menivät lämmitellessä sillä polvissa ja jaloissa tuntui pieniä kipuja ja muutenkin sille, että kyykkääminen olisi raskasta. En muista missä kohtaan tajusin että tänään voisinkin saada kyykättyä ihan hyvin mutta mitä enemmän sain toistoja alle niin sitä paremmalle tekeminen tuntui. Tämän takia onkin tärkeä ottaa monia lämmittelysarjoja ennen varsinaista tekemistä. Itselläni ottaa välillä sen viisi - kuusi sarjaa päästä kunnolliseen kyykky kuntoon kun moni on saanut tehtyä koko kyykyn tuossa ajassa lämmittelyineen. Sanoisin että mitä enemmän käyttää aikaa lämmittelyyn niin sen paremmin kyykky tulee menemään.

Päädyin lopulta tekemään 220kg painoilla kyykkyä joilla hain ensimmäisellä sarjalla kahta - kolmea toistoa. Kuitenkin jo ensimmäisen toiston jälkeen huomasin, että on edes turha yrittää tehdä enempää. Olin tuon toiston jälkeen pettynyt kun en saanut tehtyä edes kahta toistoa 220kg painoilla. En edes muista mikä oli tämän jälkeen oma visioni tulevasta, mutta spotterin mielestä minun kannatti tehdä vielä toinen ykkönen 220kg painoilla. Kun spotteri oli tätä mieltä niin sitten tein toisen ykkösen 220kg painoilla minkä jälkeen taisin kysyä spotterilta, että teenkö vielä kolmannen ykkösen.

Päädyin lopulta tekemään kolme ykköstä 220kg painoilla millaista en ole koskaan tehnyt aikaisemmin. Olen tainnut nostaa kerran vai kaksi kertaa ikinä 220kg painoilla ykkösen minkä lisäksi olen nostanut 225, 230kg sekä 240kg nostot. 220kg on siis itselleni aika maksimitulos tällä hetkellä ja kun sain sen kolme kertaa saman treenin sisällä olin ihan tyytyväinen tekemiseen. Kuitenkin kun en saanut ensimmäisellä kerralla kahta tai kolmea toistoa niin en voi olla sinällään tyytyväinen tekemiseen. 220kg painoilla pitäisi saada enemmän toistoja jos haluan parantaa kyykkytuloksia eskä olen saanut 200 sekä 210kg painoilla kuitenkin viiden - seitsemän toiston sarjoja.

Keskiviikkona kaikki meni siis hyvin kun kuuntelin toista henkilöä. Jos olisi mennyt oman suunnitelman mukaan niin olisin jättänyt 220kg nostot tuohon ensimmäiseen enkä olisi saanut yhteensä kolmea ykköstä. Välillä onkin hyvä kuunnella toista jos hän on katsonut sivusta tekemistä tai ollut varmistamassa toistoa / sarjaa jolloin hän on nähnyt tekemisen kokonaiskuvan miltä tekeminen näyttää ulospäin. Ainakin itselläni tuntemus ja miltä tekeminen ulospäin oikeasti näyttää eivät vastaa toisiaan. Olen tämän huomannut monia kertoja maastavedossa sekä kyykyssä kun olen katsonut tekemistäni videolta. Välillä kun tekeminen tuntuu vaikealle ja raskaalle niin todellisuudessa se ei ole sitä. Tuolloin videokuva ja toisen tulkinta auttaa valoittamaan asiaa.

Tietenkin kaikki voi mennä pieleen siinä, että tekeminen on näyttänyt helpolta ulospäin mutta todellisuudessa se on ollut raskasta. Tällöin voi käydä juuri päinvastoin ja lopputuloksena voi tulla loukkaantuminen tai epäonnistuminen. Tämän takia pitääkin itse tietää onko järkevää lähteä tekemään lisää sarjoja tai jopa lisätä painoja vaikka näkisi oman tekemisen videolta tai toinen sanoisi äskeisen toiston / sarjan menneen helposti. Varsinkin jos kyseessä on toinen henkilö niin tällöin tärkeässä roolissa on myös toisen tuntemus tai tuntemus yleisesti kyseisestä liikkeestä.

Aina ei kannata lähteä siihen mukaan mitä toinen sanoo, mutta välillä kannattaa. Varsinkin mitä enemmän tietää omista kyvyistä ja mitä enemmän treenivuosia on takana niin se on helpompi lähteä tekemään jotain sellaista mitä toinen ehdottaa. Kuitenkin on hyvä tietää omat rajat. Ennätys nostot tai sarjat ovat asia sikseen ja ne ovat ihan oma lukunsa ja ne on tullakseen jos ne tulee. Ennätykset ovat kuitenkin aina ennätyksiä mutta niissäkin pitää tietää pystyvänsä sellaiseen suoritukseen jolla ne tulevat eikä vain sillä periaatteella, että toinen sanoo. 

Viime viikon lauantaina tuli käytyä ensimmäistä kertaa ikinä Helsingin Mayors Gym:llä mistä tuli kirjoitettua Mayors Gym kokemuksia. Se että mainitsin että en ole varma tulenko Mayorssilla enään käymään niin ei johdu itse salista vaan enemminkin siitä miten sinne pääsen. Lauantaina menin metrolla kun tulin siihen tulokseen että en nyt ala tutkimaan mihin sitä autoa saisi. Siellä lähellä on parkkihalli mutta en kyllä ala maksamaan parkista kun menen kuntosalille. Sitten siellä on ilmeisesti jotain parkkipaikkoja jossain mutta alue on niin outoa minulle että siihen oikeasti pitäisi käyttää aikaa ja tutkia asiaa.

Eilen tuli käytyä ensimmäistä kertaa ikinä Mayors gym:llä treenaamassa. Tämä käynti Mayorssilla on ollut varmaan pisin ikinä suunnitelmissa ollut kuntosalilla käynti. Varmaan siitä asti kun muutin pääkaupunkiseudulle niin vähemmän tai hieman enemmän vähemmän käynti Mayorssilla on ollut ajatuksissa. Kuitenkaan mitään sellaista hinkua tai oikeasti suunnittelua Mayorssille menoon ei ikinä ole ollut ja varsinkaan alkuvuosina kun muutin pääkaupunkiseudulle niin en edes harrastanut saliturismia.

En ole nyt yhtään varma milloin aloin tuntemaan kipuja oikeassa kädessä kun tein penkkiä. Yhtenä päivänä en tuntenut kipuja ja seuraavana tunsin. Myöskin kivut alkoivat tuntua vasta silloin kun olin saanut tankoon painoja sen 160kg tai 180kg. Välillä tosiaan ei tuntunut mitään ja välillä sitten hieman jotain kun tein penkkiä 180kg tai yritin nostaa 200kg. Sitten yhdessä välissä taas kaikki kivut lähti kunnes siinä joskus marraskuun lopulla huomasin treenistä toiseen kipuja oikeassa kädessä. Ja kun on tälläinen jäärä niin penkkiähän ei jätetä tekemättä vaikka pieniä kipuja tuntuisikin. Ainoa niin silloin ei mennä niihin ihan maksimipainoihin ja katsotaan hieman tarkemmin sitä tekemistä.

Eilen vaihteeksi kun kävin PTVGYM:llä treenaamassa niin ihmettelin jälleen kerran sitä samaa asiaa mitä usein pukuhuoneessa näen ja koen. Olin juuri tullut salin puolelta pukuhuoneeseen ja olin siinä ottamassa vaatteita pois ja menossa suihkuun niin parin teinin oli pakko sitten tulla viereisiin kaappeihin. Eihän siellä toisella puolella olisi ollut kuin vain tyhjiä kaappeja. Oli siis pakko tulla siihen ihan viereen kun olin riisumassa vaatteita ja menossa suihkuun?

Olen jo pidempään huomannut sen asian että kun on kuntosalilta pois viikkoja tai kuukauden verran missä normaalisti käy päivittäin niin silloin huomaa eräitä asioita todella helposti. Kun käy tietyssä paikassa aktiivisesti ja useasti niin silloin tiettyihin asioihin ja ihmisiin tottuu ja tietyistä asioista tulee rutiineita ja tottumuksia. Kun sitten tuosta arjesta tai aktiivisesti käynnistä tietyssä paikassa muuttuu harvempaan tai tulee vain taukoa niin silloin asioita vain näkee uudella silmällä. Hieman sama asia kuin söisi tiettyä ruokaa päivittäin niin hyvin nopeasti siihen tottuu eikä siitä esimerkiksi enää nauti samalla tavalla tai se vain on sitä mitä aina ennenkin. Kuitenkin kun kyseisestä ruuasta pitää taukoa ja kun sitä alkaa taas syömään niin siitä nauttii taas eri tavalla.