Kuntosalilla epäonnistumisien kautta voittoon vai alamäkeen?

16.10.2022 - 13:08

Tällä viikolla epäonnistuin tuli jälleen pari epäonnistumista kuntosalilla. Ensiksi maanantaina en saanut tehtyä uutta ennätystä räkkivedossa 310kg sillä tanko ei edes hivahtanutkaan ylös. Torstaina puolestaan oli vuorossa maastavedossa epäonnistuminen kun yritin saada 275kg kaksi toistoa enkä saanut edes yhtään. Maanantaina hyvää oli se että lähdin hyvin yrittämään toistoa vaikka tanko ei liikkunut. Torstaina parempaa oli se että lähdin tekemään toistoa ja tanko lähti jopa liikkeelle mutta ei edes polviin asti. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen että tekeminen oli hyvällä mallilla siihen asti kunnes tanko ei vain noussut.

Epäonnistumisissa näen aina kaksi puolta sillä epäonnistuminen on aina epäonnistuminen mikä pilaa itseltäni treenin. Epäonnistuminen tai epäonnistumiset voivat pilata motivaation treenaamiseen ja tuoda luottamuksen puutteen minkä johdosta treenit voivat lähteä todella alamäkeen ja sieltä voi olla vaikea nousta takaisin. Toisaalta vaikka epäonnistuu niin se voi antaa luottamusta ja motivaatiota varsinkin siltä kannalta että ottaa pieniä asioita epäonnistumisesta mikä on saattanut onnistua. Monissa tapauksissa vaikka epäonnistunut niin olen saanut siitä motivaatiota että olen lähtenyt tai saanut lähdettyä tekemään kovaa toistoa tai sarjaa hyvällä asenteella tai "normaalisti" ihan kuin mitä tahansa muutakin toistoa.

Nykyään yritän katsoa epäonnistumisia positiivisien asioiden kannalta enemmän kuin murehtia että epäonnistuin jälleen. Kun hakee suurempia painoja saati ennätyksiä niin ne eivät vain aina onnistu. Itse olen sitä mieltä että jos ei lähde yrittämään niin ei voi edes onnistua. Kuitenkin pitää tietää omat rajansa sekä ostata oikeasti tunnistaa onko tänään se päivä? Aina se ei ole ihan niin selvä sillä kun on normaalia suuremmissa painoissa tai mennään ennätyksiin niin tuossa tulee vastaan henkiset asiat. Omiin tasoon nähden kun mennään isoihin tai suurempiin painoihin niin henkimaailman asiat ovat fyysisiä asioita tärkeämpiä. Olen muutamat toistot ja sarjat epäonnistunut juurikin henkimaailman asioiden takia toiset taas päivän kunnon ollessa huono.

Kuntosalilla kannattaakin myös harjoittaa henkistä "voimaa" fyysisen voiman ohella mitä asiaa monet eivät tunnu tekevän. Monesti kuulee ihmiseltä ketä menee tekemään sarjaa tai toistoa että yritän tehdä x määrän kun oikea asenne kuuluisi olla että menen tekemään x määrän toistoja. Siksi korjaankin ihmisiä siinä suhteessa että jos olen spottaamassa tai katsomassa jonkun tekniikkaa niin sanon että sinulla on väärä asenne. Olenkin korjannut monelle ihmiselle että älä kokeile vaan tee sillä tuolla asenteella et tule saamaan mitään aikaiseksi. Jos vain kokeilee saada esimerkiksi viittä toistoa niin silloin sitä ei saa. Pitää mennä sillä asenteella että teen viisi toistoa enkä yritä tehdä viittä toistoa.

Itse muutin tuota henkistä puolta vuosia sitten sillä aikoinaan yritin ja nykyään teen. Se on auttanut todella paljon mutta vastaavasti asiaan pitää myöskin uskoa ja luottaa eikä vain sanoa. Sillä jos sanot että teen viisi toistoa mutta et kuitenkaan usko siihen niin ei se tule onnistumaan. Toisaalta myöskin onnistumiset ruokkivat tuota uskoa mikä tekee siitä paljon helpompaa mutta jos epäonnistuu jatkuvasti niin silloin ei myöskään siihen enää usko.

Näin sen ei ihan pitänyt mennä tai sitten piti mutta en tajunnut asiaa ihan näin. Tällä hetkellä olen tehnyt nimittäin jokatoinen päivä jalkatreenin ja jokatoinen joko selkätreenin tai rintatreenin. Jalkatreeni, selkätreeni, jalkatreeni, rintatreeni, jalkatreeni ja selkätreeni ja tälläistä sykliä olen nyt käyttänyt. Olen tällä hetkellä jättänyt oman olkapäätreenin sekä käsitreenin kokonaan pois joita olen sitten hieman lisäillyt selkätreenin ja rintatreenin

On ollut taas kiva päästä tekemään kunnon hack-kyykkyä pitkästä aikaa ja samalla myöskin kivuliasta. Viimeksi olen tehnyt hack-kyykkyä viisi kuukautta sitten joten taukoa on tullut mutta sinällään tämä ei ole niinkään näkynyt tekemisessä. Myöskin tästä johtuen kun olen tehnyt hack-kyykkyä ja keskittynyt siihen niin olen muuttanut jalkatreenejä normaalista. Olen jo pitkään tehnyt normaalin kyykyn jalkatreenin pääliikkeenä johon olen siten myös kuluttanut eniten

Jalkatreenit ovat selvästi kaikista treeneistä ne kaikkein raskaimmat ja veemäisimmät. Tietenkin kaikki riippuu siitä mitä tekee ja miten tekee. Liikkeiden valinta ei niinkään vaikuta lopputulokseen vaan se miten treenin tekee. Raskaista liikkeistä saa helppoja ja helpoista liikkeistä saa raskaista. Kaikki riippuu millaisia painoja käyttää, toistomääristä, sarjamääristä sekä mielestäni ratkaisevin asia millaista tempoa käyttää. Käyttämällä hidasta tempoa

Maanantaina tuli tehtyä maastaveto ilman vyötä ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen. Aina siitä lähtien kun hommasin ensimmäisen salivyöni niin olen tehnyt maastavedossa jokaisen sarjan vyötä käyttäen toisin kuin penkissä missä otan vyön käyttöön vasta suuremmissa painoissa. Maastavedossa olen aina halunnut saada jokaisen sarjan tuntumaan teknisesti samalle oli kyseessä lämmittely- tai työsarja. Penkissä tilanne on mielestäni eri vaikkakin myös siinä auttaa

En tiedä johtuuko se vain kun on kyseessä pyhä ettei minulle suju treeni haluamallani tavalla. Kun päivä on normaalista poikkeava kaikilta osin niin enkö vain osaa treenata vai oliko minulla taas liian kovat odotukset? Ehkä se liittyy kumpaankin asiaan, mutta luulisin pääsyyn olevan epänormaali päivä. Kuitenkin ennen torstain itsenäisyyspäivää sain tehtyä ihan hyvän jalkatreenin keskiviikkona ja seuraavana päivänä perjantaina sain penkattua todella hyvin