"Älykello" motivoi, pakottaa vai stressaa?

Olen tässä viimeisen kuukauden aikana aktivoitunut käyttämään Garmin Venu2:sta päivittäin pitkästä aikaa. Kun aikoinaan hankin Garmin Venu2:sen niin alkuun kello oli kädessä lähes kokoajan paitsi kuntosalilla ollessa. Kuntosalilla kun käytän kaiken maailman remmejä sekä siteitä aktiivisesti niin kellon käyttäminen ei oikein niiden kanssa. Näin ollen en ole käyttänyt Garmin Venu2:sta kuntosalilla kuin pari kertaa jalkatreenissä ihan testi mielessä. En kyllä ole muutenkaan innoissani käyttää Garmin Venu2:sta kuntosalilla treenatessa kun se ei tunnu vain luontevalta kuntosalilla.

Joka tapauksessa olen aktivoitunut käyttämään Garmin Venu 2:sta enemmän kuin pelkillä lenkeillä ollessani. Jo pidemmän aikaa käytin Garmin Venu2:sta vain lenkkeillä ollessa lenkkien seurantaan. Muutoin pidin Garmin Venu2:sta hyllyllä odottamassa seuraavaa käyttöä. Kuitenkin tuossa noin kuukausi sitten aloin aktivoitumaan käyttämään Garmin Venu2:sta enemmän ja enemmän. Alkuun en aina aina muistanut laittaa Garmin Venu2:sta takaisin käteen iltasuihkun jälkeen kun otan kellon pois suihkuun mennessä vaikka kello kestääkin vettä. En ole vain ikinä tottunut menemään suihkuun kellon kanssa.

Kun en ole muistanut laittaa kelloa takaisin käteen niin sen vuoksi alkuun sekä myöhemminkin minulta on jäänyt mittaamatta unen laatua öisin. Toisaalta en ole tänä aikana kun olen aktivoitunut käyttämään kelloa enemmän niin hirveästi analysoinut unen laatua. Olen ainoastaan hieman vilkaissut unen laadun sekä määrän herättyäni, mutta en mitään sen kummempaa. Oikeastaan koko tämän aktiivisen ajan olen katsonut vain päiväkohtaisia tavotteita kuten portaat ja askeleet.

Näitä olen sitten yrittänyt pitää yllä mutta askeleissa minulle muistui mieleen viime kesä jolloin yritin pitää askel tavotteita yllä. Tavoitteet vain nousevat kokoajan päivä päivältä ja kun niitä yrittää pitää yllä niin kelloa pitää vain muistaa pitää kädessä sekä käydä aktiivisesti lenkeillä. Saan pidettyä askel tavoitteet päällä aina tiettyyn pisteeseen normaalilla rutiinilla kahdella lenkillä sekä kuntosalilla käynnillä. Kuitenkin tietyn ajan jälkeen minun oli viime kesänä pidennettävä ensiksi päivän yhtä lenkkiä minkä jälkeen myöskin päivän toista. Mistä pääsenkin aiheen otsikkoon.

Nyt kun olen jälleen aktivoitunut käyttämään Garmin Venu2:sta niin viime kesän muistot ovat palanneet. Siksi hieman tässä mietin ja kysyn motivoiko, pakottaa vai stressaako älykello? Tietyssä mielessä näen, että älykello motivoi ihmisiä liikkumaan ja olenkin nähnyt älykellojen määrän kasvaneen ihmisillä. Varsinkin kuntosalilla monilla ihmisillä näyttää olevan älykelloja kädessään. Kuitenkin näen ja olen myöskin itse kokenut älykellon toisen puolen kuinka se pakottaa ja tai alkaa hieman stressaamaan kun alkaa seuraamaan tavotteita. Alkuun kun askel ja porras tavoitteet ovat helpompia niin ne tulevat käytännössä itsestään.

Tietyn ajan päästä asioille pitää alkaa tekemään jo hieman jotain jotta tavoitteet täyttyvät mutta mitä pidemmälle aika menee niin sitä enemmän täytyy alkaa liikkumaan. Itselläni on ja oli Garmin Venu2 kädessä lähes koko ajan päivästä ja ainoastaan kuntosalilla ollessa ei niin mitä lähemmäs 10 000 askelta mennään niin sitä vaikeammaksi haaste tulee. En tiedä paljonko askelia saisin kuntosalilla mutta se kyllä jo helpottaisi asiaa jos pitäisin Garmin Venu2 kuntosalilla kädessäni. No kuitenkin mitä tässä olen hieman katsonut niin yhdellä päivän puolen tunnin kävelyllä ja kotona töitä tehdessä 6000 askelta kyllä täyttyy. Jos käyn toimistolla niin se vastaa aikalailla yhä lenkkiä siinä mielessä, että yksi kävely tämän lisäksi riittää 8000 askeleeseen. Jos käyn päivän aikana kahdesti kävelyllä ja teen töitä kotona niin pääsen yli 8000 askeleeseen helposti. Kaksi kävelyä sekä toimistolla käynti tuo sen 10 000 askelta.

10 000 askelta päivässä alkaa tekemään oikeasti jo tiukkaa siinä määrin, että silloin oikeasti pitää olla aktiivinen. En muista mihin lukuun pääsin viime kesänä mutta johonkin lähelle 15 000 sen luulisi olevan? Muistan ainakin jotain 12 000 lukuja ja että tuo vaati todella paljon sillä sen pitää olla päivittäistä. No mutta näistä luvuista ja kaikesta näkee, että jos haluaa nostaa tavotteita niin liikkumista pitää nostaa ja nostaa. Onko se sitten enää motivoivaa tietyn ajan jälkeen? Alkaako liikkumisesta ja seurannasta tulemaan pakkomielteistä ja stressaavaa?

Ihan sama on kun seuraa aktiivisesti lenkkien kilometrejä ja on asettanut itselleen joitakin tavotteita. Aina tulee ajankohtia kun syystä tai toisesta huomaa, että nyt on pakko mennä että tavoitteet tulee täyteen vaikka ei niin haluaisi. Minulla oli vuosia sitten juoksun kanssa pakon omaisia lenkkejä paljon jotta sain vuoden juoksukilometrit täyteen vaikka ei niinkään olisi jaksanut lähteä juoksemaan kunnon tai sään puolesta. Oli vain pakko lähteä, että tavoitteet tulivat täyteen. Onko tuo sitten hyvä asia? Lähdet ja teet extra lenkkejä jotta kilometrit tai askeleet tulevat täyteen? Kaikki tämä vain sen takia, että kaikki tuo on vain henkistä ja näet kellon näyttävän tavoite saavutettu.