158 merkitys ja pelkkiä supersarjoja

16.11.2016 - 12:06

Motivaation ja itseluottamuksen nousemiseen vaaditaan yleensä yksi hyvä onnistuminen ja minulle se oli Vantaan Vantaan puolimaratoonin jälkeen minun treenimotivaationi on ollut huipussaan eikä edes ”huonosti” menneet treenit ova sitä laskeneet. Puolimaratoonin jälkeen otin pari viikkoa rauhallisemmin, jonka jälkeen kuntosalitreenit ovat menneet todella hyvin, mutta juoksutreenejä olen säästellyt / vähentänyt. Luulisi, että hyvin menneen juoksutuloksen jälkeen olisin treenannut enemmän juoksemista ja vähentänyt kuntosalitreenejä, mutta toisin on käynyt. Kuntosalitreenien mennessä hyvin olen tarkoituksella säästellyt vauhteja juoksutreeneissä, jotta tulokset eivät ole laskeneet kuntosalilla. Olen myös jättänyt aamulenkkejä väliin siksi, että olen saanut tarpeeksi unta ja levätä.

158 ei olisi tapahtunut ilman yhtä henkilöä nimeltä Jari Nylander, joka sai minut ilmoittautumaan koko puolimaratoonille. Ilmoittautumisen jälkeen kävimme monia kertoja juoksemassa aamulenkkejä sekä muutaman kerran intervalleja iltapäivisin joka edes auttoi valmistautumista puolimaratoonille. Yleisesti ottaen minun valmistautuminen ei sujunut siten kuin olin sen suunnitellut, mutta sain Nylanderin kanssa vedetyt juoksut tarjosivat peesiapua ja sitä kautta vauhtia juoksuihin mitä yksin on vaikea saada. Sain myös hyviä vinkkejä juoksuharjoitteluun sekä valmistautumiseen mitkä edes auttoivat tuloksen saavuttamista. Samalla sain sen lisämotivaatio ja halun näyttää, että pystyn alle kahden tunnin alitukseen. Tästä siis kiitos Jarin suuntaan ja katsotaan mitä ensivuonna tuo tullessaan.

Viime viikolla, kun etsin uusia ideoita Youtubesta niin minulle tuli vastaan Greg Plitt’sin ”armeijatreeni” videoita, joista olen saanut paljon uusia ideoita treenaamiseen. Tällä hetkellä kun motivaatio ja itseluottamus on korkealla niin on helppo kokeilla uusia asioita vaikka ne olisivatkin minkälaisia tahansa. Minun torstainain selkätreeni koostui vain supersarjoista joita tein kolme. Aloitin heti ensimmäisen supersarjan maastaveto + good morning kompolla, jota nimitän itse ”selän murskaajaksi”. Molemmat ovat liikkeitä joissa tarvitsee mennä vain vähän pieleen niin alaselkä on pian romuna, joten painot ovat mietittävä tarkkaan. Lopuissa supersarjoissa otin vähän pienemmät painot ihan vain siksi, että osa liikkeistä oli uusia ja osaa en ollut tehnyt vähään aikaan. Oliko tässä treenissä mitään järkeä? Ei ehkä sinun mielestäsi, mutta tiedän itse mitä olen tekemässä.

[video:http://www.youtube.com/watch?v=cNT9nqfUqaM]

Kirjoitin tekstiä jo perjantaina ja juuri kun se oli lähestymässä loppuaan niiin selain päivitti sivua itsekseen ja teksti hävisi. Yritin kirjoitella mahdollisimman paljon samaa, mutta tästä tekstistä tuli erilainen sekä jätin yhden aiheen kokonaan pois josta tulen kirjoittamaan varmaankin huomenna.

Selkätreeni

  • Supersarja maastaveto 3x5 150kg + good morning 3x10 50kg
  • Supersarja t-kulmasoutu 1x10 20kg, 1x10 30kg, 3x10 40kg + yhden käden t-kulmasoutuu 5x10 10kg
  • Supersarja shotgun row 3x10 13.75kg + yhden käden ylätalja polvilteen 3x10 13.75kg

Pysäytys. En ilmeisesti osaa enää treenata oikein "tavallisesti" kun liike kuin liike niin käytän pysäytystä tavalla tai toisella. Pysäytyksellä on muutama seuraus mitä tapahtuu kun tekee liikkeitä pysäytyksellä. Pysäytyksen voi tehdä kolmella eri tavalla: supistaessa, venyttäessä tai molemmissa. Helpoin näistä tavoista on tekemällä pysäytyksen venyttäessä kuten yleisesti käytän pysäyttämistä. Tämän jälkeen tulee pysäyttäminen supistuksessa mitä en oikein käytä sillä jos teen pysäytyksen supistuksessa niin silloin pidän myös pysäytyksen venytyksessä.

Kesäloman aikana aloin "rikkomaan" kuntosalitreenejä sillä tavalla että lähdin enemmän pois kaavamaisista treeneistä. Samoin olen tehnyt aikaisempina vuosina että juurikin lomalla ja muutenkin siihen kesällä olen vaihtanut tyyliä miten olen kuntosalitreenejä suorittanut. Tämä on johtunut periaatteessa kahdesta eri syystä mutta käytännössä yhdestä syystä. Ensinnäkin olen käynyt kesäisin treenaamassa PTVGYM:llä enemmän tai toisekseen olen käytännössä kesän aikana poissa kotoa kuudesta kahdeksaan viikkoa.

Miksi "höpö höpö" / kevyt treeni tuntuu todella paljon raskaammalle kuin kova treeni? Olen tästä asiasta mielestäni jo kirjoittanut monessa kirjoituksessa mutta tämä asia nousi taas esille kesällä treenatessa. Mielestäni tässä on kaksi syytä mitkä vaikuttavat siihen että tuollainen "höpö höpö" on laittanut minut todella lujille. Ei varsinaisesti vielä treenin aikana mutta treenin jälkeen kun olen päässyt kotio. Monesti kun olen tehnyt "höpö höpö" treenin syystä tai toisesta niin se ei ole välttämättä vielä tuntunut kuntosalilla mitenkään ihmeellisesti mutta sitten kun olen kotiutunut treenistä niin sitten väsymys on iskenyt pahemman kerran.

Minulle tuli mahdollisuus käydä Turun PTVGYM:llä niin ajattelin tarttua siihen. Pari vuotta sitten vein äitini Turkuun konserttiin ja menin siksi aikaa Turun PTVGYM:lle. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kävin Turun PTVGYM:llä mistä kirjoittelinkin PTVGYM Turku kokemuksia. Minulle jäi tuosta ensimmäisestä kerrasta hyvät kokemukset ja hieman lannisti palata takaisin Pitäjänmäen PTVGYM:lle tuon kerran jälkeen. Toinen käynti Turun PTVGYM:lle tapahtui tämän vuoden juhannus reissulla Vammalaan kun päätin tulla Turun kautta takaisin kotiin. Tämä toinen kerta olikin itselleni pienoinen pettymys mutta se saattoi myös johtua siitä että kyseessä oli lauantai-iltapäivä kellon ollessa vasta 14 aikaan. Miten sitten nyt kolmas käynti Turun PTVGYM:llä näytti ja kertoi?

Siis tämähän alkaa olemaan kulttuuri shokki kun palaa takaisin kotio ja käy tekemässä treenin Pitäjänmäen PTVGYM:llä. Kun on vajaa neljä viikkoa tottunut treenaamaan Vammalassa sekä Tampereen Loaded:lla sekä Tampereen PTVGYM:llä missä ihmiset osaavat käyttyätyä niin paluu kotiin ja Pitäjänmäen PTVGYM:lle on kyllä. Olen jo kaikenlaista Pitäjänmäen PTVGYM:llä nähnyt: kusiset wc:t, kusiset suihkut, oksennusta wc:n lattialla sekä teineillä kuset housuissa kuntosalilla mutta tämän päiväinen menee kyllä ihan omaan luokkaansa.