Ylipaino on ylivoimaa?

21.04.2024 - 22:12

Onko ylipaino ylivoimaa? Siinä vasta kysymys ja oikea vastaus on oikeasti vaikea. Mietin kuitenkin suhteellisen usein sitä että miten jaksan treenata sen miten jaksan treenata? Olenko vain tottunut siihen että treenaan usein vai enkö oikeasti sitten treenaa? Aikoinaan kävin juoksemassa aamuisin yhdestä kerrasta viiteen kertaan aktiivisesti minkä lisäksi kävin kuntosalilla neljästä kerrasta kuuteen kertaan. Vuosien varrella olen käynyt kuntosalilla eri tavalla mitä nykyään käyn ja en muista tarkalleen milloin ja miten treenasin kun kävin aktiivisesti juoksemassa. Yhdessä vaiheessa kävin jopa aamuisin ja iltaisin treenaamassa kuntosalilla eli tupla treenaamassa.

Yhdessä vaiheessa sitten tuo aktiivinen juokseminen jäi ja aloin keskittymään pelkästään kuntosalilla käyntiin. Kuitenkin tuon jälkeen on sitten tullut aktiiviset kävelyt ja uinnit. Näin ollen käyn lähes päivittäin kävelemässä tai uimassa minkä lisäksi menen sitten illalla kuntosalille. Nyt viime aikoina jo pidempään sunnuntait ovat olleet ainoita päiviä kun en ole kuntosalilla käynyt mutta vähintään kävelemässä yleisesti olen silti sunnuntaisin käynyt.

Riippuen miten lasketaan ja lasketaanko puolen tunnin kävely treeniksi vai ei niin käyn treenaamassa kuudesta kerrasta kolmeentoista kertaan viikkoon. En itse näitä ihan tällä tavalla laske sillä kävelyt ovat minulle enemmänkin pieni tauko töistä tai sitten muuten vain raittiin ilman hakemista. Uinti puolestaan on sitten enemmänkin treeni sillä vaikka ajallisesti uin saman mitä kävisin kävelemässä niin uinti on itselleni vain niin paljon raskaampaa. Sitten kun olen ollut dieetillä tai muuten vain aktivoitunut kävelemään kaksi kertaa päivässä niin lasketaanko se sitten kolmeksi "treeniksi" päivään jolloin viikkoon tulisi lähemmäksi kaksikymmentä treeniä?

Itselleni myöskään nuo kävelyt tai uinnit saati kuntosalilla käynnit eivät ole mitään pakkopullaa ja jos joku jää välistä niin sitten joku jää välistä. Esimerkiksi yhdessä vaiheessa kun kävin aktiivisesti lenkillä niin välillä vain oli päiviä jolloin en oikein ehtinyt käymään kävelyllä niin jos johonkin väliin sattui sitten tulemaan pieni sauma niin en ihan pakolla sitten lähtenyt kävelemään. Myöskin kun olen Vammalassa käymässä niin en silloinkaan aina mieti että nyt pitäisi lähteä kävelmään kun olen nyt käynyt kävelemässä aktiivisesti.

Treenaamisesta ja ulkoilusta ei saa tulla pakkopulllaa vaan siitä pitää pystyä nauttimaan. Tiedän sen tunteen kyllä vuosien kokemuksella että kun jostain treenistä tulee pakkopullaa niin se on huono asia. Niin on käynyt juoksun kanssa, kävelyn kanssa sekä myöskin kuntosalin kanssa vuosien varrella. Treenistä on tullut niin pakkopulllaa että vaikka ei olisi oikein aikaa tai yksi kahdesta kävelystä päivästä ei meinaa onnistua niin siitä huolimatta olen pakottanut itseni tekemään sen vaikka siinä ei olisi mitään järkeä tai muutoin aikataulu menisi todella tiukoille. Mitä enemmän treenistä tulee pakkopullaa niin sitä enemmin sen sitten lopettaa kokonaan kun treeneihin menee väärällä asenteella.

Vaikka käyn kuntosalilla kuusi kertaa viikossa tällä hetkellä niin se on itselleni elämän tapa ja automaatio. Mitään pakkopulllaa ei ole vaikka sille asian voisi helposti tunnistaa. Voin olla menemättä kuntosalille jos siltä tuntuu eikä minun pidä sitten sitä mitenkään korvata. Noissa korvaavissa treeneissä ei ole kyllä mitään järkeä että jos joku treeni jää välistä niin sitten se korvataan jotenkin että "rytmi" pysyy päällä. Muistan kyllä ajat kun tein noita kun syystä tai toisesta jonain päivänä ei päässyt treenaamaan niin sitten toisena päivänä käyntiin tekemässä "korvaava" treeni.

Kuitenkin sitä nyt tässä olen ihmetellyt kun kuuntelee toisten treenajien puheita että miten oikeasti jaksan ja pystyn treenaamaan niin hyvin kuin pystyn? Kuulen helposti sen että viikossa jaksaa treenata sen kolme kertaa tai neljä kertaa mutta itse painelen sen kuusi kertaa. Olenko poikkeus, jäärä vai touhiissani ei ole vain mitään järkeä? 

Eilen tuli käytyä ensimmäistä kertaa ikinä Mayors gym:llä treenaamassa. Tämä käynti Mayorssilla on ollut varmaan pisin ikinä suunnitelmissa ollut kuntosalilla käynti. Varmaan siitä asti kun muutin pääkaupunkiseudulle niin vähemmän tai hieman enemmän vähemmän käynti Mayorssilla on ollut ajatuksissa. Kuitenkaan mitään sellaista hinkua tai oikeasti suunnittelua Mayorssille menoon ei ikinä ole ollut ja varsinkaan alkuvuosina kun muutin pääkaupunkiseudulle niin en edes harrastanut saliturismia.

En ole nyt yhtään varma milloin aloin tuntemaan kipuja oikeassa kädessä kun tein penkkiä. Yhtenä päivänä en tuntenut kipuja ja seuraavana tunsin. Myöskin kivut alkoivat tuntua vasta silloin kun olin saanut tankoon painoja sen 160kg tai 180kg. Välillä tosiaan ei tuntunut mitään ja välillä sitten hieman jotain kun tein penkkiä 180kg tai yritin nostaa 200kg. Sitten yhdessä välissä taas kaikki kivut lähti kunnes siinä joskus marraskuun lopulla huomasin treenistä toiseen kipuja oikeassa kädessä. Ja kun on tälläinen jäärä niin penkkiähän ei jätetä tekemättä vaikka pieniä kipuja tuntuisikin. Ainoa niin silloin ei mennä niihin ihan maksimipainoihin ja katsotaan hieman tarkemmin sitä tekemistä.

Eilen vaihteeksi kun kävin PTVGYM:llä treenaamassa niin ihmettelin jälleen kerran sitä samaa asiaa mitä usein pukuhuoneessa näen ja koen. Olin juuri tullut salin puolelta pukuhuoneeseen ja olin siinä ottamassa vaatteita pois ja menossa suihkuun niin parin teinin oli pakko sitten tulla viereisiin kaappeihin. Eihän siellä toisella puolella olisi ollut kuin vain tyhjiä kaappeja. Oli siis pakko tulla siihen ihan viereen kun olin riisumassa vaatteita ja menossa suihkuun?

Olen jo pidempään huomannut sen asian että kun on kuntosalilta pois viikkoja tai kuukauden verran missä normaalisti käy päivittäin niin silloin huomaa eräitä asioita todella helposti. Kun käy tietyssä paikassa aktiivisesti ja useasti niin silloin tiettyihin asioihin ja ihmisiin tottuu ja tietyistä asioista tulee rutiineita ja tottumuksia. Kun sitten tuosta arjesta tai aktiivisesti käynnistä tietyssä paikassa muuttuu harvempaan tai tulee vain taukoa niin silloin asioita vain näkee uudella silmällä. Hieman sama asia kuin söisi tiettyä ruokaa päivittäin niin hyvin nopeasti siihen tottuu eikä siitä esimerkiksi enää nauti samalla tavalla tai se vain on sitä mitä aina ennenkin. Kuitenkin kun kyseisestä ruuasta pitää taukoa ja kun sitä alkaa taas syömään niin siitä nauttii taas eri tavalla.

PTVatasen some on näköjään toiminut. Kävin nyt ensimmäiset kerrat Pitäjänmäen PTVGYM:llä loppiaisen jälkeen ja voi pojat sillä perjantai- sekä lauantai-iltana PTVGYM oli ihan täynnä teinejä. Varsinkin kun ottaa huomioon Pitäjänmäen PTVGYM:in koon niin siihen nähden aivan liikaa. En niinkään nähnyt hirveästi vanhempaa uutta väkeä mutta kyllä sieltäkin puolelta uusia naamoja oli hieman. Suhteutettuna teinejä oli varmaan se 80% kun taas lähiketjusalilla prosentit menevät toiseen suuntaan. Tämä vain kertoo ketkä katsovat PTVatasen videoita ja somea. Teinit.